torstai 26. heinäkuuta 2012

Barcelona, Catalynua


Barcelona, 1,6 miljoonan ihmisen kaupunki Välimeren rannalla, edustaa hyvinkin erilaista kulttuuri kuin tämä pohjoinen kotimaamme. Viikko siellä oli jälleen virkistävä kokemus, joka toi uutta näkökulmaa arkielämään Suomessa.

Lähdimme siis toistamiseen viikon reissulle Barcelonaan ystäväni Leon kanssa. Tällä kertaa kyseessä oli hiukan erilainen matka, jo sesongin vuoksi, olihan nyt prime time ja turistisesonki vilkkaimmillaan. Mukana oli myös enemmän väkeä, sillä kaupungissa asuvan kaverimme lisäksi mukana oli tyttöystäväni Jemima neljän kaveruksensa kanssa, ja vietimme paljon aikaa koko porukalla. Sosialisoitua tuli siis hyvissä määrin, ja tutustuttua paremmin useampaan ihmiseen. Jo tältä osin matka oli menestys, sillä tylsää ei tosiaan tullut ja porukka oli mitä mainion. Kiitokset siis matkaseuralle.

Reissu sisälsi erinäköistä aktiviteettia, painottuen kuitenkin yleiseen juhlimiseen ja jossakin määrin alkoholin nauttimiseen. Minkä tästä voisi nostaa esille on klubit, sillä en ole koskaan ollut varsinaisessa yökerhossa niin Suomessa kuin ulkomaillakaan. Baareissa on tullut ravattua aivan liikaakin aikasemmin, nykyään aika pitkälti rauhoittunut asian kanssa, mutta kunnon klubitus ja “Sedulat” täällä kotosuomessa ovat jääneet täysin väliin. En ole koskaan viihtynyt edes baareissa missä on tanssilattia, liian lujaa mielikuvituksetonta jumputusmusiikkia sekä itseään tyrkyttäviä teinityttöjä. Yleensä on tullut istuttua iltaa pienissä, tunnelmallisissa (ja mahdollisimman halvoissa) baareissa/pubeissa, joissa voi rauhassa jutella kavereiden kanssa muutaman olusen turvin. Muutaman euron stobe, mukavat baarimikot, tilaa istua rauhassa ja hyvä jukeboxi...Mutta kuinkas ollakaan, etelän auringon alla päädyin sitten kahteen kertaan todelliselle klubille. Toinen reissu oli hiukan niin ja näin, otin sen lähinnä uutena kokemuksena, mutta toisella kerralla oli oikeasti hauskaa. Menimme Razzmatazz- klubille, lähinnä koska siellä soitti dj joita osa tytöistä kuunteli, Netsky. Lähemmäs 150 raskaamman musiikin livekeikkaa nähneenä oli mielenkiintoista löytää itsensä täysin eri musiikkigenren edustajaa todistamasta. Ja ennen kaikkea, viihdyin jopa varsin hyvin; yleisöä oli reippahasti ja ennen kaikkea kaikki oli erittäin hyvin messissä. Kunnon pomppiminen drum & bassin tahdissa kavereiden kanssa osoittautui mukavaksi illanviettotavaksi. Osa yleisöstä ei varmasti ollut pätkääkään kiinnostunut artistista, mutta oli kuitenkin aktiivisesti mukana koko keikan läpi; tämä oli mukava nähdä, sillä monen monta keikkaa olen nähnyt missä yleisö on turhan apaattinen / vähälukuinen. Joten, summa summarum, klubimeno hyvän keikan kanssa upposi kyllä minuun, mutta Suomessa ei vastaavaan pääse vahingossakaan törmäämään.


Domino Bar

Espanjalainen kulttuuri on hyvin erilainen kuin pohjoismainen. Ihmiset ovat jotenkin välittömämpiä, meluisampia, eläväisempiä. Barcelonan tapaisessa kaupungissa havaintoa tosin vääristää suuri villiintyneiden turistien määrä, mutta kyllä sen monista paikallisistakin huomaa. Se on sekä huono että hyvä asia, sillä itse en ainakaan kovin kauaa viihdy liiallisen metelin ja meiningin seassa, tarvitsen omaa rauhaa ja tilaa. Suomalainen jähmeys ei myöskään kuitenkaan ole loputtoman viihtyisä asia. Barcassa asiakas saattaa ottaa limun kaapista ja nähdessään pitkän kassajonon jättää rahat tiskille ja poistua, vastaava ei Suomessa tulisi kuuloonkaan; asiat on tehtävä tarkasti ja täsmällisesti. Taksikuskit saattavat ajaa vierekkäin ikkuna auki jutellen. Never gonna see that happen here. Ihmisten mentaliteetti kaikkeen on hiukan erilainen. Tämä näkyykin sitten huonoinakin puolina, esimerkiksi asiakaspalvelun huonoutena. Käytännössä aivan sama minne menet, palvelu on hidasta ja epätehokasta. Esimerkiksi eräässä pikaruokalassa myyjä jutteli samalla kaverinsa kanssa kuunnellssaan tilaustani, ja pari kertaahan se uusiksi meni. Ravintolassa odotimme puoli tuntia safkaa, ja olimme ainoat asiakkaat jotka eivät olleet saaneet ruokaa. Ei vain voi kestää niin kauaa. Perus kahvilassakin sen lämpimän leivän tekeminen vie hävyttömän kauan. Se on Suomen eduksi sanottava, että palvelu on enimmäkseen tehokasta ja asiallista, ja siihen tottuneena meinasi useampaan otteeseen hiukan tuskastua.

Ruokailu näin muuten on kyllä ehdoton plussa Barcelonalle. Ruoka on halpaa, tuoretta ja hyvää. Kahviloista saatavat bocadillot, lämpimät leivät, ovat aivan mahtavia, ja niitä tulikin syötyä jatkuvasti. Niinkin yksinkertainen asia kuin tuore leipä ja hyvät täytteet, mutta eipä kotimaasta vastaavanmakuista löydä. Toinen ultimaattisesti parempi lajike on kebaasi; paikallinen kebab maksaa sen 3,50e ja on noin kahdeksantoista kertaa parempaa kuin täällä. Ja annoksissa ei pihtailla, voisin vaikka vannoa että eräs syömäni rullakebab painoi reilusti yli kilon. Terasilla istuminen ja muutaman (halvan) oluen juominen pienen syötävän kera on hyvinkin rentouttavaa. Tapakset ovatkin aivan oma luokkansa, baarissa iskevä myöhäisillan nälkä pelastuu tällä pikkupurtavalla. Suomessa vaihtoehtona ylihinnoiteltu grillisafka, joka jättää vielä aamuun asti oksettavan rasvan maun suuhun.

Barcelona on kaupunkina hieno ja nähtävyys itsessään. Kapeat kadut ja kujat, korkeat ahtaat rakennukset pienen pienine parvekkeinee...Vanhanaikaisuus on koko ajan läsnä, onhan monet rakennukset jo kolmannella vuosisadallaan. Siellä sun täällä näkee hyvinkin vanhoja rakennelmia, kuten vaikkapa eräs 800-luvulla rakennettu kirkko vanhankaupungin syrjässä. Kirkkoja riittää muutenkin kaupungissa, ja monet niistä ovat hienoja nähtävyyksiä, jo vaikkapa puhtaasti arkkitehtuurinsa ansiosta. Joissain (mm. Església de Santa Maria del Mar) on jopa hyvinkin rauhallinen ja miellyttävä tunnelma sisälläkin. Itse katedraali ja Sagrada Familia ovat melko eeppisiä rakennelmia, joista varsinkin jälkimmäistä ihastellessa jää vain miettimään mihin kaikkeen ihminen halutessaan pystyy. Toisaalta kaupunki onkin sitten hyvin likainen, varsinkin pienemmät kujat ovat täynnä roskia ja näin kesän helteillä hajuhaitoilta ei välty juuri missään. Jätehuolto on ilmeisen heikolla tasolla, monet rakennukset huonossa kunnossa ja koko touhu kaupungin hyvinvointia kohtaan jollain tapaa välinpitämättömän oloista.



Huonokuntoisista rakennusista puheen ollen, hostellimme oli taas aikamoinen tapaus. Ensin meille annettiin väärä huone, jonka vaihdoimme kolmen yön jälkeen aivan toiseen rakennukseen ja eri nimellä toimineeseen hostelliin. Tiedä sitten millaisia sopimuksia niilläkin keskenään on. Jälkimmäisessä rakennuksessa huoneemme avain piti luovuttaa respaan aina kun poistuimme rakennuksesta, ja koko talo oli aivan hirvittävässä kunnossa. Maalipinta kärsinyt joka paikassa, ovet eivät meinanneet mennä kiinni ja niistä näki käytännössä läpi, ilmastointi oli ilmeisen tuntematon käsite, puiset portaat tuntuivat pettävän joka askeleella ja vessaa ei pystynyt vetämään. Ensimmäisessä hostellissa katto oli romahtamispisteessä, ja ikkunaa ei saanut suljettua.
Nämä ovat kuitenkin valintakysymyksiä, etsimme edullista vaihtoehtoa ja sitä tuo olikin. Marraskuussa, off-seasonilla, saimme samalla hinnalla huomattavasti laadukkaaman hostellin, mutta en valita. Jostain syystä en häiriinny heikkotasoisista asumisolosuhteista ja huonosta hygienista (lue: hygienian täydellisestä puutteesta) juurikaan. Kokemuksia ne nuokin ovat. Ei tuollaisessa pidempään asuisi, mutta viikko tai pari menee vallan mainiosti, sillä en siellä aikaa viettäny nukkumisen lisäksi muutamaa tuntia enempää koko reissun aikana yhteensä. Kunhan suihku ja sänky löytyy.


Kaupunkiin tulevia varoitetaan jatkuvasti varkaista, ja useampikin kaverini on jäänyt varkaan uhriksi. Itse onneksi kummallakin reissulla tältä välttynyt, mutta ymmärrän hyvin miksi on syytä olla varuillaan. Barcassa on hyvin paljon turisteja, ja suuressa väkimassassa on varkaille helppo napata vaikkapa takataskusta lompakko. Onnistuipa kaverini hävittäämän reppunsa penkiltä istuessaan siinä kolmen muun kanssa. Kyllä sitä yöllä yksin liikkuessa kujien läpi tuli käveltyä hyvin ripeällä tahdilla, vaihtaen kadunpuolta vastaantulijoiden myötä. Keskellä yötä ahdasta kujaa kävellessä kolmen seisoskelevan paikallisen sinua tuijottaessa herää kyllä ajatuksia.

Rannat tuli tällä kertaa myös koettua, ja olihan ne aikas mahtavia. En rannalla makoilusta ole ikinä oikein pitänyt, jotenkin liian pitkäveteistä puuhaa, kun en aurinkoakaan ikinä ole erikseen ottanut. Ilman sitä väkimassaa voisi olla vielä rentoakin, mallia muutama kaveri, hyvää musiikkia ja aurinkoinen ranta, mutta parin tuhannen muun hengen kanssa vierekkäin makaaminen ei ole kovin viihtyisää. Mutta se meri. Välimeri aaltoineen, se on kyllä kokemisen arvoista. Voisin asua Välimeren rannalla muuten huonoissa olosuhteissa pelkästään meren takia. Vesi yleisesti on aina muutenkin kiehtonut minua, oli sitten kyseessä joki tai kotoinen järvi, ja meri se vasta jotain onkin. Veden äärellä voi uppoutua ajatuksiin aivan omalla tavalla, ja haluisin kovasti asua aina veden läheisyydessä. Lämpimässä meressä uiminen ja aaltoihin heittäytyminen oli suurenmoista.

Erityismaininta pitääkin antaa vielä Font Màgicalle, uskomattoman tunnelmalliselle suihkulähdeshowlle. Enpä ole vastaavaa nähnyt, klassisen musiikin soidessa toistakymmentä metriä korkeiden eriväristen vesipatsaiden tanssia katsellessa oli kyllä harras fiilis. Upea näytös, jota olisi voinut katsella vaikka kuinka monta tuntia.

Font Màgica
Loistoreissu siis kaiken kaikkiaan oli, vaikkei nyt kulttuurimatkaksi voi hyvällä tahdollakaan väittää, mutta hauskaa ja rentouttavaa oli. Jemiman kanssa matkailu oli mahtavaa, ja kohteena Barcelona on aina palaamisen arvoinen. +32 asteesta ja sinisestä taivaasta paluu Suomen sateiseen kesään vaatii hetken totuttelua, mutta tästä sitten loppukesän viettoon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti