tiistai 26. helmikuuta 2013

Kevät ? Kirjastossa.


Taas yksi talvinen kuukausi on vierähtänyt pikavauhtia ohitse. Muutamana viime päivänä on ollut havaittavissa jopa sellaista harvinaista ilmiötä kuin valoa, siis ihka oikeata auringonvaloa. Viime viikolla radiossa sanottiin, että joulukuun alusta lähtien aurinkoa on esiintynyt kokonaiset 50 tuntia. Siltä se on tuntunutkin, sillä nyt kun tuli ensimmäinen kokonainen auringontäyteinen päivä, se tuntui ihmeelliseltä ja riemuisalta.

Viime viikot, ja lukuistat tulevat, ovat kuitenkin kuluneet vähemmän aurinkoisessa paikassa, nimittäin yliopiston pääkirjastossa Kaisaniemessä. Erinomainen, moderni lukuympäristö, joskin paikkojen suuresta määrästä huolimatta sellaisen löytäminen on kortilla, ellei saavu oikeaan aikaan. Ja oikea aika on ennen kymmentä aamulla, varsinkin jos haluaa vierekkäisiä paikkoja. Päivällä voi löytää jonkun irtopaikan, mutta siihen ei kannatta luottaa, ja olenkin saanut vaihtaa kirjastoa siksi, ettei minkäänlaista paikkaa mitenkään löydy. Myöskin illemmalla, viiden jälkeen tilaa toki on, mutta kun kahdeksalta menee kiinni niin turha niin myöhään paikalle saapua. Aamu on muutenkin paras hetki lähteä lukemaan, saa päivän heti käyntiin tehokkaasti ja jää illalla aikaa muullekin vielä, vaikka viettäisikin täyden lukupäivän.

Viime viikolla tuli oltua parikymmentä tuntia kirjastossa, eilen meni kahdeksan tuntia...Tekisi oikeastaan mieli istua siellä joka päivä sen kuutisen tuntia ainakin, sen verran mielenkiintoista luettavaa. Suomen keskiaikaa olen aina pitänyt puuduttavana ja tapahtumaköyhänä aiheena, mutta kummasti sekin on nyt maistunut, ja Ruotsin Itämaa onkin hinkattu melkoisen hyvin päähän. Nyt alkaa sopivasti se pääsykoekurssikin, ja kirjalista saapuikin jo. Noudin heti kirjastosta Maailmanhistorian Pikkujättiläisen, sitä kun ei saa ostettua oikein mistään, ja tällä hetkellä työstän sitä innoissani. Verkottunut Ihmiskunta kun on loppupeleissä liian suurpiirteinen ja hiukan hankalasti omaksuttava teos, huomasin sen toista kertaa luettuani ettei muistiinpanojen tekemisestä huolimatta siitä välity mitenkään kauhean selkeitä kokonaiskuvia. Tuossa pikkujättiläisessä on ainakin Euroopan historia hyvin paketissa, yksityiskohtia riittää mutta koko ajan mennään eteenpäin, kokonaisuudesta saa hyvän yleisvaikutelman ja tyyli on tarpeeksi elävä. On muutenkin mielenkiintoista lukea osa-aluetta, johon ei ole tutustunut koskaan kovin hyvin; esimerkiksi varhaiskeskiajalta tärkeitä aihepiirejä ovat Bysantti ja kansainvaellukset, joiden tietämys on jäänyt varsin suppeaksi omalta osaltani.

Eli ajan asettamien rajoitteiden puittessa lueskelen parhaani mukaan tällä hetkellä, ja varsin tyytyväisenä. Työssäkäyminen tahtoo luonnollisesti hiukan häiritä tuota, kuten tänäänkin vuoron ollessa 13.15 – 21.15. Huomenaamulla kuitenkin ennen töitä lukemaan, kyllä se niinkin onnistuu. Aamuvuorot ovat parhautta, sillä vaikka olisi täyspitkä vuoro, pääsee kahden aikaan pois, ja Ruoholahdestahan kulkee metro parissa minuutissa suoraan Kaisaniemeen, eli olen vartti töiden loppumisesta iloisesti lukemassa. Aika tarkalleen kolme kuukautta aikaa pääsykokeisiin, ja hyvällä fiiliksellä mennään, aikaa on lukea kaikki tarvittava materiaali.

Pääsykokeisiin liittyen voisi mainita vielä Yleisradion kymmenosaisen, menossa olevan mainion dokumentti sarjan Kuninkaidemme Jäljillä, joka käy läpi Suomen ruotsalaisen historian kuninkaiden kautta. Eli siis käytännössä samaa tavaraa kuin mitä luen. Neljä ensimmäistä jaksoa suunnilleen osuu keskiaikaan, ja näistä olen Yle Areenasta kolme katsellut. Hyödyllisiä ovat kyllä, tuntiin puhetta mahtuu aikalailla asiaa.

Mitäs näin muuten, 30h töitä viikossa + maksimimäärä lukemista, ei ihan kauheasti tule muuta tehtyä. Viikonloppuisin toki lukee vähemmän, mutta töissä silloinkin usein tahtoo olla. Jemima on seurana lukemassa aina, ylppärit ja pääsykokeet hänelläkin edessä, mikä on hyvin kätevää. Ei tarvitse erikseen raivata aikaa näkemiselle, kun on koko ajan yhdessä lukemassa. Usein lukemisen jälkeen kotiin tekemään ruokaa ja katselemaan telkkaria tjsp, ja viikonloput vähän enempi rentoutumista. Yksi hyvä leffa tuli katsottua pari päivää sitten, nimittäin ranskalainen Ne le dis à personne, jossa on päänäyttelijänä Intouchablesissa vakuuttanut Francois Cluzet. Todella mukaansatempaava ja loppuun asti yllätyksellinen elokuva. Ranskankielisyydestä toki plussaa, mutta muutenkin nämä ei-amerikkalaiset tuotokset ovat persoonallisempia, jo ihan kuvaustyylistä ja hahmojen ulkonäöstä asti. Jenkkiversiossa tähänkin olisi lisätty x+2 räjähdystä, pari takaa-ajokohtausta ja naisnäyttelijät olisi vaihdettu johonkin silikonitissisiin nahka-asuihin pukeutuneisiin blondeihin. Näin niin kuin vähäsen kärjistettyä. Muttei kovin paljoa.

Katsokaa.

Tuomarihommia ei oikein kerkeä tehdä nyt, muutama viikko sitten vihelsin kuitenkin kahtena iltana peräkkäin Espoonlahdessa, EPS:n kotipelejä. En tiedä mitä siellä tehdään eri tavalla, mutta kumpikin ottelu oli väkivaltainen ja harvinaisen likainen. Ensimmäinen peli oli E-junnuja, ja siinä sain jo viiden minuutin kohdalla repiä jään pinnasta kaksi tappelevaa pelaajaa irti toisistaan. Toinen peli oli D2-junioreita, eli 12/13-vuotiaita, ja siinä jaoimme 58 minuuttia rangaistuksia, sisältäen kolme käytöskymppiä ja useita kakkosia väkivaltaisuudesta. Pelin jälkeen toisen joukkueen pelaajat tulivat vielä aukomaan päätä tuomareiden pukuhuoneen ovelle. Todella vakuuttavaa, siinä on jo kasvatuksessa menty pieleen jos vielä pelin jälkeen avaudutaan tuomareille sen sijaan että katsottaisi sinne kuuluisaan peiliin.
En varmaan montaa peliä tällä kaudella enää vihellä, pelit kun painottuvat viikonloppuihin (la + su helposti 200 peliä päivässä, viikolla 10-20), jolloin ei kyllä nyt yhtään huvita vihellellä. Arkisinkin kun nyt lukee mielummin täysipainoisesti, ei paljoa mahdollisuuksia ole. Jos keväällä tulisi hyvään saumaan turnausviikonloppuja niin voisin jonku kasan pelejä ottaa. Saa nähdä.

Kuukausi vaihtuu juuri, ja maaliskuun alkaessa alkaa myös asunnon etsiminen. Eli muutto lähenee, tarkoitus on pääsykokeiden aikaan viimeistään asustaa jo omassa kodissa. Paljon on siis tapahtumaa tiedossa. Pitäisi vielä sosiaalistakin elämää toisinaan harrastaa; helmikuussa esiinnyin lähinnä Jemiman penkkareiden tiimoilta heidän mukanaan iltaa viettämässä sekä kerran kävimme porukalla tuossa legendaarisessa Ale-pubissa, mistä ei sitten sen enempää...Xbox odottelee kutsuvasti, menin korkkaamaan kauan hyllyssä odotelleen Deus Ex: Human Revolutionin, joka söi täysin huomaamatta kymmenen tuntia. Enkä edes pitkälle edennyt vielä, nyt on ollut boxi kiinni reilun viikon ettei käy niin kuin Mass Effectin kanssa, eli järjen huutaessa vastaan jatkuu pelaaminen vielä tunteja.
Ja jostain välistä pitäisi onkia aikaa katsoa Kingsin pelejäkin, nihkeän alun jälkeen kuninkaat rullaavat nyt neljän pelin voittoputkessa ja viime yöltä missasin kuumatunteisen paikallisottelun Anaheimia vastaan. Joopa joo, aurinkoisten päivien musiikkia tuosta ja jatkamaan kiireistä elämää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti