torstai 4. huhtikuuta 2013

Uusi arki


Noniin, neljä yötä takana omassa kodissa, ja jonkunnäköinen arkirytmi alkaa hiljalleen syntyä. Viime viikolla siis oli itse kolmipäiväinen muuttoprosessi (Ikeasta huonekalut – siivous + huonekalujen kokoamispäivä – varsinainen muuttopäivä), ja sunnuntaina sukujuhlien jälkeen oli aika konkreettisesti muuttaa pois.

Mitäpä huomioita tähän ensimmäiseen itse järjestämääni muuttoon liittyen ?  Mietitäänpäs.

- Asumaan.fi on loistofirma. Näyttö, informointi ja kaikki järjestäminen helposti ja sujuvasti heidän    osaltaan. Kiinteistövälittäjä jopa toi asunnon avaimet minulle töihin, kun en niitä olisi kyseisenä päivänä muuten ehtinyt hakea.
- Pakuovelle.com on myös loistofirma. Kohtuuhintainen, erittäin kätevä ja moitteettomasti toimiva systeemi. Espoon Ikeasta haettiin huonekalut ja heitettiin kämpälle, kaikki toimi ja Ikean kuittia vastaan sai vielä ilmaiset bensat.
- Enpä ollut ennen pakettiautoa ajanut, hauskaahan se oli. Nyt ymmärrän hiukan paremmin ihmisiä, jotka hankkivat isoja autoja. Miltähän tuntuisi ajaa rekkaa?
- Ikean kalusteiden kasaaminen. Tiesin / muistelin epämääräisesti sen olevan haastavaa puuhaa, ja sitähän se oli. Kun sängynrungossa on toistakymmentä eri ruuvia joiden ero toisiinsa on kierteiden hiukan poikkeava kulma, niin hauskuus on taattu. Kaksitoista tuntia olimme viime perjantaina asunnolla, missä ajassa siivosimme, kasasimme sängyn, pöydän, tuolit sekä kirjahyllyn, joista kolme ensimmäistä Ikeasta. Lundian kirjahylly sentään on luotettavan helppo ja vaivaton. Sängyn kasaamisessa varmaan kolmasosa ajasta meni omien virheiden purkamiseen, ohjeet kun ovat toisinaan epäselvähköt, ja virheen saattaa huomata aivan liian myöhään. Mutta noh, hinta onkin sitten sopiva tällaiselle ärrämyyjän palkkatasolle. Ja siistiä tavaraahan se on, ei siinä. Sitten kun saa kasattua.
- Asunnon kunto. Asunto oli tarkastettu, ja ilmeisesti siisteysvaatimukset omistajan taholta eivät ole korkeat, sillä melko järkyttävässä kunnossa koko 21 neliötä oli. Imuriin tai lattiaharjaan ei ainakaan ole koskettu, kylpyhuone täynnä hiuksia ja epämääräistä likaa, keittökaappeja siivottu varmaan vuosiin, saati ikkunoita pesty…Ei sitä nyt mihinkään neljän tähden hotelliin oleta tulevansa, mutta aika heikkoa. Siivottua on tullut melkoisesti ensimmäisten päivien aikana, vielä ikkunoiden peseminen ainakin edessä. Lähtökohtaisesti en ymmärrä miten joku voi elää näkyvän lian ja sotkun keskellä, itse siistin päivittäin asuntoa ja imuri on tämän hetken hankintalistan kärjessä, vanhempien laitetta kun ei viitsi kauaa pitää lainassa. Niin ja olipahan jättänyt tämä edellinen asukas mm. vanhoja akkuja yllätykseksi kaapin perälle. Kiva.

Asunto itsessään on kuitenkin juuri niin täydellinen kuin etukäteen ajattelinkin. On se vaan mieltälämmittävää tulla duunista omaan pieneen kotiin. Asunto on todella kodikas, huonekaluvalinnoista aina lakanoiden väriin ja verhoihin kaikki on onnistunutta, mistä iso kiitos myös Jemimalle. Hänellä kun ehkä hiukan enemmän on tuota sisustussilmää…Muutenkin Jemsusta on ollu suunnaton apu kaikessa muuttoon liittyvässä. Ja hyvää ruokaakin tekee : )

Kaikki on siis kunnossa, mitä nyt nimikyltti oveen pitäisi saada vaihdettu, sitten kun kiinteistöhuolto vastaisi kyselyihin. Mutta netistä saunavuoroon kaikki kunnossa, kirjahylly järjestetty ja niin edespäin. 160x200cm sänky (+vetolaatikot) oli aivan oikea ratkaisu, hallitsee koko huonetta mutta toimii myös sohvana. TV:n, pelikonsoleiden ja multimediakovalevyn oikeaoppinen virittely kirjahyllyyn takaa täydellisen viihdestationin, halusi sitten pelata tai katsella leffaa/sarjaa. Aivan mahtavaa katsella tuosta megasängystä juuri optimietäisyydeltä teräväpiirtona vaikkapa American Dadia kovalevyn kautta. Haa. Jos sitä innostuisi vielä, budjetin salliessa, hankkimaan jossain kohti kanavapaketin niin saisi NHL:t näkymään tuosta...

Parveke vaatii täytettä, jonkunlaisia istutuksia siihen koitan järjestellä. Yrttejä tai jottain. Tuolit on, pöytä pitää keksiä jossain kohti siihen.

                                                                           ***

Pääsykoesysteemit. Muutto vei viikoksi tien pois kirjojen luota, mistä tuntuma hiukan kärsi, mutta nyt tässä on taas parina päivänä lueskellut. Euroopan Synty: Keskiajan historia tällä hetkellä luettavana, ja se onkin sekä mielenkiintoisin että yleishyödyllisin kaikista tähän astisista. Pikkujättiläiset ovat jees yleisteoksia, mutta tämä Tuomas Heikkilän & Samu Niskasen helppolukuinen kirjanen pureutuu syvälle juuri oikeisiin asioihin. Tämä olisi pitänyt lukea jo aikoja sitten. Kiitos ja näkemiin Akateemisen kirjakaupan henkilökunta, joka suositteli Verkottunutta parhaana yleisteoksena. Epäselvin ja hyödyltään kyseenalaisin kaikista lukemistani, vaikka mielenkiintoinen onkin.

Pääsykoelukeminen on kyllä rankka prosessi. Pahimmillaan ( / parhaimmillaan ?) herään aamulla niin että ensimmäisenä mielessä on vain random vuosilukuja jostain kokeeseen liittyvästä. Toisinaan koemateriaali dominoi ajatuksia vaikka tekisi jotain ihan muuta, mikä voi olla hyvinkin rasittavaa. Lisäksi usko omaan osaamiseen heittelee kuin bipolaarisessa mielialahäiriössä. Parhaina hetkinä tuntuu siltä, että voin saman tien palauttaa kaikki kirjat, osaan kaiken täydellisesti, kun toisinaan taas mietin, mitä ihmettä olen tehnyt viimeiset neljä kuukautta, kun "en osaa mitään". Parhaillaan odottelen toista viikkoa pääsykoekurssin palautetta ensimmäisistä harjoitusesseistä, tietäisi missä taso suunnilleen menee.

Mutta mutta, kävi mitä kävi, niin syksy näyttää anyway hyvältä. Kolme vaihtoehtoa on pöydällä: 

1. Pääsen Helsingin yliopistolle sisään, aloitan lukemaan historiaa ja jee.
2. Pääsen Haaga-Heliaan sisään, joko liiketalouteen tai johdon assistenttityöhön, ja menen sinne katselemaan miltä tuntuu AMK ja kyseiset alat. Opintotuki ainakin olisi taattu, ja saisi opiskelutuntumaa takaisin.
3. En pääse kumpaankaan, jolloin jatkan bout samoilla työtunneilla duunia ja alan lukemaan tosissaan avoimessa yliopistossa.

Kaikki kelpaa. Turha stressata liikoja.

                                                                          ***

Asiasta toiseen, Don Rosa on lopettanut piirtämisen virallisesti. Rosan sarjakuvilla on huikean suuri merkitys omalla kohdallani Aku Ankka-fanitukseen, ja niiden uskomattoman tarkasti historiallisiin faktoihin perustuvat yksityiskohtaiset seikkailut ovat vertaansa vailla. Onpahan hänellä Sammon Salaisuus- tarinakin, jossa seikkaillaan Kalevalan meiningeissä. 
Paljon on junnuna oppinut niiden kautta, ja edelleen hyllyssä on yhtä vaille kaikki Don Rosan parhaita- kovakantiset teokset sekä Roope Ankan Elämä ja Teot 1 & 2. Rosaa ei voi verrata mihinkään muuhun Ankka-taiteilijaan, enkä muuta ole vuosiin kunnolla enää lukenutkaan. En luokittele hänen tarinoitaan edes lastenkirjallisuudeksi. Don Rosa is the man.

Rosalla on täysin uniikki tyyli.

Mikä tässä lopettamisessa korpeaa, on sen syyt. Tässä on Rosan itsensä avoin kirje lukijoilleen, jossa hän käy läpi päätökseensä johtaneet syyt. Näkönsä heikkenemisen lisäksi tärkein niistä on Disneyn politiikka, joka on suorastaan sortamista. Disneyn sarjakuvataitelijat eivät nimittäin saa mitään korvauksia myynnistään, vaan kiinteän rahasumman per sivu. Eli aivan sama paljonko tarinoitasi myydään, saat samat rahat. Kuulostaa täysin järjettömältä; Disney siis omistaa oikeudet painattaa loputtomasti uudestaan Rosan sarjakuvia ja oheistuotteita juuri niin kuin haluaa, ilman että taiteilija itse saa näistä mitään. Ymmärtääkseni kaikessa muussa, oli sitten kyse kirjallisuudesta, musiikista tai elokuvabisneksestä, nimenomaan myynnin perusteella saa rahaa. Artisti saa prostentuaalisen osuuden levyjen myynnistä, kirjailija kirjojen. Mutta ei Disneyllä. Selvä homma, iso miinus heille tästä. Ei hyvä.

                                                                                    ***

Juuri kun pomolle totesin miten ihmeen hyvin säilyin talven läpi terveenä, kipeänä vain muutaman päivän, päätti flunssa iskeä. Eli tässä nyt sitten nenä vuotaa kuin Niagaran putoukset, pää painaa eikä jaksaisi paljoa tehdä. Join töissä varmaan litran teetä kurkkukipuun, vaikka se aivan hirveän makuista onkin. Finrexiniäkään kun ei loputtomasti viitsi juoda. 

Noh, vajaa 50h seuraavaan työvuoroon, kotona oleillen ja rauhallisesti ottaen tämä lähtenee. Onpahan käytännössä pakko maata sängyssä lukemassa...

Tuosta vielä tämän hetken ykkösbiisi. On se ranska siisti kieli.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti