lauantai 25. toukokuuta 2013

"loma"

Se oli sitten siinä. Luku-urakan päätös. Ja hyvinhän se koe meni. Esseinä oli keskiajan koulutus sekä Kalmarin unioni, mitkä olivat kummatkin hyvin hallussa. Varsinkin jälkimmäisestä en usko että montaa pistettä jää puuttumaan maksimista. Näiden suhteen hyvin luottavaisin mielin. Aineistotehtävä olikin sitten jotain ihan muuta, todella random keskiaikaisia matkakertomuksia käsittelevä tehtävä. Vieläpä jaoteltu neljään alikysymykseen, joissa ei voinut hyödyntää oikein mitenkään historiallista osaamista. Pisteytyksestä kun ei ole minkäänlaista käsitystä, niin todella paha lähteä arvailemaan miten tuo meni. Neljä sivua siihenkin sain tekstiä, joten yritystä ainakin oli. Jos esseistä tulisi luokkaa 26 pistettä kappale ja tuosta saman verran, niin pitäisi riittää.

Koeaika neljä tuntia oli muuten todella vähän. Piti jättää vaikka kuinka asiaa pois, kun ei olisi ehtinyt tehdä muuten. Vanhan mallin kaksi esseetä à 50pts/kpl vaikuttaisi mielestäni paremmalta, kolme erillistä vastausta ajaa melkoiseen kiireeseen. Kirjoitin kynä savuten kuuteen asti, ja ehdin tehdä kaikki kunnolla koska olin antanut itselleni maksimiajat per essee. Ilman suunnittelua olisi jäänyt kolmas tehtävä aivan kesken.

Mutta joo, nyt on ohi, ja missään nimessä en enempää olisi voinut lukea. Esseevastaamista kiireellä olisi voinut harjoitella, mutta samanlaista keskittymistä paineen alla ei saa simuloitua oikein mitenkään. Faktat olivat kunnossa, tietoa riitti yksityiskohtia myöten (varsinkin yksityiskohtia) liikaakin. Eli täysin tyytyväinen olen panokseeni, loppu ei ole enää itsestä kiinni. 3.7 tulee tulokset, sitä odotellessa. Kyllähän tässä pari päivää on omat vastaukset pyörineet mielessä, ja on tullut mieleen lauseenrakenteita mitä olisi voinut parantaa, yksittäisiä sanoja mitä olisi voinut lisätä jne., mutta turhaa puuhaa ja nyt alkaa onneksi hiljalleen ajatukset kääntyä muihin asioihin.

Parit HaagaHelian pääsykokeet tulossa vielä, mutta niitä en murehdi ollenkaan. Kesä on alkanut ja elämässä on kauhean paljon kaikkea mielenkiintoista tehtävää, nyt kun omatunto antaa tehdä muutakin kuin lukea keskiajan historiaa.

Kesä tarkoittaa siis huikean hyvää lämmintä säätä, jota viime viikko edusti. Tällä viikolla on ollut sateista ja harmaata, mutta viime viikolla lehdet tulivat puihin, oli shortsit + t-paita-keli ja todella leppoisa sää kävellä illalla rannassa. Vuoden ensimmäinen lenkkikin tuli heitettyä, 5km / 30min, eikä tuntunut edes juuri missään. Samoin puntilla parin kuukauden tauon jälkeen kävin, eikä intervallijuokseminenkaan tehnyt niin pahaa. Ilmeisesti puheet hyötyliikunnan kannattavuudesta eivät ole täyttä roskaa, päivittäinen töihin pyöräily näköjään ylläpitää kuntoa edes jotenkin.

Yhtäkkiä kaikkialla ympäröivän vihreyden ja aurinkoisten, lämpimien aamujen myötä olen alkanut viettää aamuvuoroissa aikaa ärrämme ”terassilla”, eli toisin sanoen kokoontaitettavalla tuolilla kioskin ulkopuolella. Siinä kanaalin vieressä hyvällä sijainnilla kioski on, mieli lepää aamulla istuskellessa. Asiakkaita käy sen verran harvoin siinä seiskan-kasin väliin että voi ehtiä vartinkin istua mukavasti.

Lehdet puissa ! Finally


Hernesaari



                                                                                    ***

Yksi eniten odottamistani asioista kokeiden loppumisessa oli se, että pääsen lukemaan taas kaunokirjallisuutta. Aloitinkin heti Khaled Hosseinin Tuhat Loistavaa Aurinkoa. Erinomainen kirja, mukaansatempaava ja hyvin kirjoitettu. Hossein pääsee hyvin sisälle hahmoihinsa. Itse ”tarinahan”, todellisuuteen perustuva, on todella järkyttävä, eikä sitä pysty edes kunnolla käsittämään täältä länsimaisesta hyvinvointivaltiosta käsin. Ruosteiset pyöränketjut tai maidon hinnan nousu tuntuvat absurdeilta murheen aiheilta tällaisen rinnalla. Juuri telkkarissa pyöri ohjelma, missä huolehditaan lemmikkien oikeuksista. Samalla monilla ihmisillä tässä maailmassa ei ole minkäänlaisia oikeuksia. Lukekaa ihmiset tämä teos.

                                                                                     ***

Tähän mennessä vuoden odotetuin levy ilmestyi viime viikolla: Solosen ja Kosolan Kolmetoista kertaa kovempi kuin kukaan. Ei pettänyt odotuksia, levy on juuri sitä mitä odotinkin. Hyväntuulinen, iskevä ja ytimekäs teos suomiräpin kärkikavereilta. Ensimmäisellä keikalla puoleen vuoteen olin myös, parin kaverin kanssa käytiin katsomassa levynjulkkarikeikka Korjaamolla. Todella hyvä keikka, koko levyn soittivat ja freestyleä joka väliin lisänä, Solosen freestyle varsinkin oli jotain melko uskomatonta. Spessujopo tuli vielä odottamattomana encorena. Stepa & Are lämppäsivät keikkaa, ensimmäisen kerran näin heidätkin vaikka vuosikausia kuunnellut.  Miellyttävä kokemus siis, vieläpä kympin hintaan. Ensi kerran Korjaamollakin, hyvä ja sopivan pieni keikkapaikka, missä bonuksena ulospääsy helposti, ei mitään ahdasta röökipaikkaa vaan vapaa kulku edestakaisin.


Musiikkirintamalla näyttää kiireiseltä kesältä, lähiaikoina ilmestyy / on juuri ilmestynyt ainakin Dreamtalen, Kalmahin, Summoningin, Amon Amarthin sekä The Soundsin uudet levyt. Kaikki aktiivikuuntelussa olevia, asemansa melko sementoineita artisteja, joten pakkohan nuo kaikki on haalia hyllyyn.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti