lauantai 13. heinäkuuta 2013

Israel - Day 1

Kello on puoli yksitoista, ja ensimmäinen, pitkä päivä alkaa olla lopuillaan meidän osaltamme. Lentomme lähti perjantai-iltana Helsinki-Vantaalta 20.05, ja oli perillä 00.25 Tel Avivin Ben-Gurionin kentällä; odotimme lentokentällä puoli kuuteen, kunnes otimme sherut- kimppataksin ja hurautimme Jerusalemiin. Siellä saimme vielä odotella hotellin aukeamista kahdeksaan asti. Päivä on siis ollut todella pitkä ja melko uneton, joten väsymys painaa raskaana. Fiilis on kuitenkin ensitunnelmalta mitä mainioin, varsinkin näin illan tullen, ja päivä on ehtinyt sisältää kiitettävästi tekemistä.
Itse lento oli peruskauraa, Finskin suora lento, safka oli näennäistä mutta kaikki pelasi hyvin. Ensimmäistä kertaa elämässäni tein myös online check-inin, joka oli varsin kätevää. Se on sitä nyky-aikaa. Lentäminen itsessään ei kylläkään ole minun makuuni, aina jotenkin huonohko olo ja päätä painaa, väsyttää eikä pysty kunnolla nukkumaan, ei pysty keskittymään mihinkään ja niin. Ahdastakin on. Parasta näissä tämänkertaisissa lennoissa oli kuitenkin hinta, yhteensä 600e edestakaisin suorat lennot kahdelle HKI-TLV, jotka bongasin vuodenvaihteessa tarjouksena.
Matkanteon haastavuus alkoi kuitenkin toden teolla vasta Ben-Gurionilla. Matkatavaroita saa normaalisti aina odottaa, mutta nyt kun toivoimme oikein sitä, tulivat ne hihnalta samalla hetkellä kun kävelimme siihen. Uskomatonta. Koska hotellimme varaus oli vasta kolmannelletoista päivälle (en halunnut maksaa 100e ekstraa muutaman tunnin unista hotellilla), piti meidän odottaa sen aukeamista aamulla. Ensimmäiset neljä ja puoli tuntia odotimme siis lentokentällä; ei mitään herkkua. Ehkä 45min onnistuimme torkkumaan, mutta muuten meininki oli aika ryytynyttä ja rasittavaa. Lentokenttä oli kuitenkin oikein hieno, kivanväristä vaaleaa kiveä ja sopivan avarasti rakennettu. Puoli kuudelta kyllästyimme ja hyppäsimme tosiaan taksiin, maksoi 128 sekeliä eli noin 25e, ei lainkaan paha tunnin matkasta. Onnistuttiin tämä matka enimmäkseen nukkumaan, mutta perillä jatkui odottelu, kun hotellin aukeamista saatiin odotella puoli seitsemästä kahdeksaan. Ensitapaamiseni Jerusalemin keskustan kanssa oli siis äärimmäisen väsynyt, hiukan viileä ja autioitunut; kaduilla ei liikkunut kahden kulkukissan lisäksi käytännössä mitään. Hiekanvärisiä rakennuksia ja roskaa, kaikki suljettu ja ainoa ihmiselämä oli ohiajaessaan jatkuvasti töötänneet taksit. Ilmeisesti kyseessä on paikallinen tapa kysyä, haluaako kyytiin.
Kahdeksalta aamulla vihdoinkin hotellin työntekijä tuli paikalle, ja ryntäsin heti kysymään, pääsemmekö sisään. Noh, huone nukkumista varten järjestyi oikein ystävälliseltä venäläistaustaiselta työntekijältä, ja nopean suihkun jälkeen siirryimme helpottuneen tyytyväisinä nukkumaan puoli yhdeksän aikaan.

Ben Yehuda aamuseitsemältä.

Heräilimme kahden aikaan, ja menin selvittämään huoneen mihin menimme, wi-fin toiminnan, kaupungin kartat jne. Saimme hetken selvittelyn jälkeen sen minkä olin varannutkin, eli parvekkeellisen superior studion, joka on oikeasti brilliant. Iso, mukava, siisti ja puhdas, kylpyhuone, keittiönurkkaus, peili, TV, parveke…Tällä kertaa päätin panostaa laatuun, esimerkiksi viimevuotisesta Barcelonasta radikaalisti poiketen.

Since kello ei ollut paljoa, päätimme heti aloittaa kaupunkiin tutustumisen. Lähdimme käyskentelemään kohti legendaarista vanhaa kaupunkia. Kadut olivat ihmetyksekseni edelleen aivan tyhjät, yksittäisiä ihmisiä vain. Kaikki oli kuollutta, paahtavan kuumaa, pölyistä ja janoista. Eli oikeastaan sitä mitä odotinkin. Perjantai-illasta lauantai-iltaan on juutalaisten sapatti, ja se todellakin näkyy – keskustaa myöten kaikki mahdolliset liikkeet ovat kiinni. Puolen tunnin kävelymatkallamme hotellilta vanhaan kaupunkiin törmäsimme yhteen aukiolevaan kahvilaan ja yhteen yleiskauppaan, josta poimimmekin vettä ja mehua mukaan. On nimittäin jano, lämpötila huitelee +35:n tienoilla ja tuulenvire on varsin vienoa.

Jerusalemin vanha kaupunki, kolmen suuren monoteistisen uskonnon pyhä paikka, on aivan erityinen paikka. Historian siipien havinaa neljäntuhannen vuoden ajalta, muurinpätkiä ja torninrippeitä milloin kenenkin keisarin, kalifin tai kuninkaan ajalta – ja suurin osa osana elävää jokapäiväistä elämää. Muurein ympäröity vanhakaupunki käsittää nimittäin joka puolelle levittäytyvän basaarien verkoston, joka oli ainakin allekirjoittaneelle todella omalaatuinen kokemus. Lähinnä elokuvista tuttu katukauppojen, väenpaljouden ja ahtaiden kujien kokonaisuus on erikoinen ja mukava paikka, jossa myydään kaikkea mahdollista. Tänne ei sapattikaan ulottunut, sillä kaikki sadat pikkukaupat olivat auki, joskaan niiden omistajat eivät ilmeisesti olleet aivan yhtä aktiivisella tuulella kuin yleensä. Jemiman (tai paikallisittain, Yemiman) mukaan tavallisesti huutelu ja asiakkaiden houkuttelu on kovaäänisempää ja ponnekkaampaa, mutta kyllä tuossa riitti suomalaiselle mörököllille ihmeteltävää. Ihastelimme ja ihmettelimme pari tuntia tätä autenttista ympäristöä, ja minulle tarttui mukaan matkan ensimmäinen kunnon ostos, nimittäin sandaalit – aidot, paikalliset kamelinnahkaiset sandaalit, vain 120 sekelin (24e) hinnalla. Niillä olikin sitten mukavata loppupäivän käyskennellä, pääsi jalatkin hengittämään, eivät nimittäin nuo Converset ole oikein optimaaliset. Kaikenlaista muutakin mielenkiintoista ostettavaa tarttui silmään, mutta palaamme vielä taatusti, joten maltoimme mielemme toistaiseksi.
Vanhankaupungin nähtävyyksiin emme sitten päässeetkään, ovat nimittäin tarkkoja pukeutumisesta, varsinkin naisten; Jemiman shortsit estivät meitä pääsemästä mihinkään, ja paheksuvien katseiden määrä muslimikorttelissa oli huomattava. Ahdistava ilmapiiri siellä muutenkin, en vain ymmärrä. Uskontonne vaatii naista pukeutumaan peittävästi, ja mutisette & paheksutte länsimaalaista pukeutumista, mutta silti jäätte katsomaan ohikulkevien nuorten naisten takamuksia oikein mielellään silmät kiiltäen. Parhaimmillaan kymmenen muslimimiehen porukka jäi kyyläämään parempaa puoliskoani kuljettuamme ohi. Great. Noh, emme siis kuitenkaan päässeet noihin suurnähtävyyksiin, vaan sotilaat käännyttivät ennen Kalliomoskeijaa meidät pois. IDF:n (Israel Defense Forces) sotilaita muuten tosiaan näkee täysvarustuksessa rynnäkkökiväärit heiluen kaduilla jatkuvasti, samoin poliiseja. Ainakin on turvallinen olo.

Old City ov Jerusalem

Nyt kelpaa.

Hetken istuskeltuamme mukavassa lämmössä muurinvieressä palasimme hotellille suihkuun ja lepäilemään hetkeksi. Olimme epätietoisia aukeavatko mitään ruokapaikat illaksi, mutta päätimme kuitenkin käväistä katsomassa. Ja mikä uusi maailma avautuikaan eteemme! Eloisa, vilkas, äänekäs, väentäyteinen, rento, virkistävä, hyväntuulinen; Ben Yehuda - katu, jonka kulmassa hotellimme on, on ikään kuin keskustan pääkatu, ja sen varren lukemattomat kaupat ja ruokapaikat aukeavat iltaa vasten. Ihan oikeasti, monet vasta availivat kymmenen aikaan oviaan. Ihmetys ja hämmästys. Koska emme olleet koko päivänä syöneet kuin pari keksiä ja sipsejä, alkoi nälkä heräämään; ei kuitenkaan kotimaan malliin, Suomessa olisin joutunut ryöstämään jonkun ruokakaupan päivällä. Tämäntyylinen kuumuus vain vie suurimman osan nälästä pois, mikä on actually melko kätevää. Vesi ja juotava maistuu kovasti, mutta ruokaa ei tee mieli kuin jotain pientä. Totesimme kuitenkin syömisen olevan järkevä ratkaisu, ja varsinkin kun löysimme etsimämme: pita falafel- mestan. Humuksella ja kaikilla täytteillä (suolakurkut!) täyteen tungettu muutaman eurosen hintainen herkkupala, joka maistui rehellisesti erinomaiselta. Nautimme iltaisesta kaupungin henkiinheräämisestä ja kiertelimme hetken bongaten muutaman ruokapaikan seuraavia päiviä varten ennen hotelliinpaluuta. Iltainen / yöllinen kaupunkielämä oli hyvinkin iloinen yllätys, ihmiset nimittäin hyväntuulisesti ja ennen kaikkea rauhallisesti tulivat ulos syömään ja sosialisoimaan – ei juomaan tai juhlimaan, vaikka ruokakaupan alkoholivalikoima olikin huomattavasti Suomea parempi. Jotain tuon Ben Yehudan tapaista kaipaisi kotimaahankin. Se voittaa esimerkiksi Barcelonan Las Ramblasinkin satanolla, sillä Euroopan vastine on liian täynnä ihmisiä, aivan erilaisia turisteja sekä baarien sisäänheittäjiä, huumekauppiaita jne.


Että sellaista ensivaikutelmaa. Niin joo, ja ne ortodoksijuutalaiset ovat kyllä erikoinen näky. Varsinkin niiden hardcore- versiot, jotka pitävät paksujen takkien, pitkien housujen yms. lisäksi vielä massiivisia karvahattuja. Melkoista. Onkohan niillä joku hikoilunestomekanismi.

1 kommentti:

  1. Online check in on ihan huippua! Mulla taas on sellanen tapa, että heti kun kone pääsee ilmaan niin mä vajoon koomaan ja herään vasta kun ollaan laskeutumassa :D

    VastaaPoista