tiistai 23. heinäkuuta 2013

Israel - day 10

Eilen oli toisen päiväretken aika, kun lähdimme aamulla bussilla kohti Safedia (Tzfat), aivan pohjois-Israelissa sijaitsevaa 30 000 asukkaan kylää. Tämä koko Israelin korkeimmalla sijaitseva asutuskeskus (900 metriä merenpinnasta) on ikivanha kylä, joka on 1500-luvulta lähtien kuulunut juutalaisten neljän pyhän kaupungin joukkoon (Jerusalem, Tiberias, Safed ja Hebron). Se on myös kabbalahin keskus; kabbala on juutalaisuuden keskiajalla kehittynyt mystisempi suuntaus, johon kuuluu mm. lukujen ja geometrian mystiikkaa. Se on muiden paikallisten ikivanhojen asutusten tapaan nähnyt ja kokenut niin roomalaiset, ristiretkeläiset, mamelukit, osmanit, brittimandaatin kuin itsenäisyyssodankin, ja historian siipien havina on väistämättä läsnä.

Nykypäivän Safed on niin kotimaisten matkailijoiden kuin turistienkin suosima kohde. Sen jyrkkään rinteeseen rakennetut näkemisen arvoiset alueet kattavat Artist quarterin, juutalaiskorttelin, hasidikorttelin, muslimikorttelin sekä hiukan eri paikassa vanhaa kaupunkia, jossa emme kuitenkaan käyneet. Kaupunki on tunnettu taiteilijoistaan, ja monet taiteilijat vetäytyvät vuoriston rauhaan tekemään teoksiaan. Muutamat kadut ovatkin täynnä gallerioita, joissa taiteilijat samalla maalaavat taulujaan pitkin päivää. Todella upeita teoksia näkyi joka puolella. Käsityöt ja taide ovat kaupungin juttu; juutalaisalueella oli esimerkiksi vaikuttava kynttiläkauppa, missä oli mitä hienoimpia ja erikoisimpia kynttilöitä. Kokonaan kynttilänä toimiva, lähes metrin pituinen laiva, joka oli täynnä niin ikään kynttilöitä olevia sarjakuvahahmoja.

Valitettavasti amerikkalainen kulttuuri on liihottanut tännekin mustanpuhuvilla siivillään. Jopa tuollaisesta autenttisesta pikkukylästä, jolta löytyy omaa historiaa vaikka muille jakaa, löytyy esimerkiksi jenkkikorisjoukkueiden t-paitoja. Synagogan vieressä myydään LA Lakers- paitoja. Hip hei. Israel on toki yhdysvaltojen kanssa läheisissä väleissä ollut aina, monipuolisen poliittis-taloudellis-sotilaallisen yhteistyön myötä, joten väistämättä se näkyy jotenkin katukuvassakin. Kaupassa monet tuotteet ovat made in USA. Harmi vain, että sen pitää mennä noinkin pitkälle.





Safed oli kuitenkin kokemuksena mielenkiintoinen, kolmen ja puolen tunnin bussimatka johti upeiden näkymien, omaleimaisten pikkukatujen ja ainutlaatuisen taitelijamiljöön sekaan. Ihan näkemisen arvoinen, vaikkei siellä aikaa loputtomasti saakaan kulumaan. Tulipahan nähtyä bussin ikkunasta samalla Genesaretinjärvi, tuo legendaarinen paikka jonka luo monet evankeliumien tapahtumista sijoittuvat.

Pitkänmatkan bussimatkustaminen on kyllä mukavaa puuhaa. Menomatkaa hiukan häiritsi täysin olematon jalkatila, niin että istuessa jalat eivät yksinkertaisesti mahtuneet mihinkään ellei niitä taivutellut ties mihin asentoon. Paluumatka oli kuitenkin viihtyisä, aurinko kun alkaa täällä laskea jo seitsemältä, niin oli kunnon yöbussin tunnelmaa. Ensin kaunis, punainen auringonlasku ja lopulta täysin pimeä yö täysikuun valaistessa taivaalla. Myöhäisillan bussissa on aivan oma tunnelmansa, josta pidän paljon.


Niin mukava kuin bussimatka olikin, oli myös helpottavaa olla takaisin Jerusalemissa. Vieraassa maassa vain korostuu kaupungin merkitys; tuntee olevansa ikään kuin turvassa. Kauppoja ja raha-automaatteja löytyy, julkinen liikenne ja taksit kulkevat ja niin edespäin. Maaseutu / erämaat ovat omalla tavallaan kuumottavia aina, vaikka ihan retkeilykin on sydäntä lähellä. Kävelimme iltakymmeneltä muutaman kilometrin kaupungin läpi missattuamme optimaalisen pysäkin; ei tämäkään lopulta mitenkään mahdottoman iso kaupunki ole, jossei reuna-alueille lähde. Vaikka lähes miljoonan asukkaan kaupunki onkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti