perjantai 26. heinäkuuta 2013

Israel - day 14

Noniin, tämä kahden viikon pyörähdys Israelissa on lopuillaan. Juuri nyt istun Ben-Gurionin lentokentällä, lento lähtee vasta 01.20 mutta ei meillä ollut juuri tekemistäkään (saati rahaa) enää kaupungissa, joten tulimme tänne odottelemaan. Hyvin toimiva nettiyhteys jne, kunhan tuon matkalaukun saa kohta vielä pois vierestä niin kaikki hyvin.

Tel Avivissa vietimme siis kolme päivää, ja ensitunnelmat pitivät paikkansa aika tarkkaan. Keskiviikkoiltana kävimme vielä parin tunnin iltakävelyllä rannalla, kävelimme lähes pohjoispäätyyn asti tuota seitsemänkilometristä rantakaistaletta. Kaupunki elää yöllä, toisin kuin Jerusalem; klubeja, baareja, ravintoloita, paljon neonvaloja ja ison maailman meininkiä. Tel Avivia verrataankin New Yorkin tai Miamin kaltaisiin kaupunkeihin. Rantabaarit ovat käytännössä auringonnousuun asti auki.
Hiekkarannalla käveleminen yöllä on miellyttävää, meri velloo vieressä mustana ja aallokko pitää ääntä. Nousuvesi peittää alleen osan uimarannasta, jossa päivällä vielä oleskeli. Siinä vasta kiehtovan pelottava ilmiö, nousuvesi.

Eilen kävimme järkyttävän isossa ostoskeskuksessa, Dizengoff Centerissä noin vartin kävelyn päässä hotellilta. Yli neljäsataa liikettä, kerrosten ja liukuportaiden, kojujen ja kaikkien kuviteltavissa olevien liikkeiden labyrinttiä. Itselläni rahatilanne alkoi olla melko finaalissa, mutta Jemiman juuri tullut palkkapäivä tarkoitti kiertelyä useamman tunnin verran siellä. Oli kyllä massiivinen paikka, ja ostettavaa olisi ollut. Jos sitä jotain oikeasti tarvitsisi. Paluumatkalla bongasimme myös metallilevykaupan, pitihän sitä käydä tutkimassa hyllyt läpi. Hauskaa että Kalmahia mainostettiin oikein paraatipaikalla. Bändi kun ei Suomessakaan ole kovin tunnettu.

Pari tuntia rantaelämää, tällä kertaa auringonlaskuun asti. Hotellilla pakkasimme valmiiksi ja lähdimme yhdentoista aikaan rannalta edellisiltana bongaamaamme ravintolaan, London nimeltään. Ilmeinen turistiravintola, mutta täydellisellä sijainnilla aivan meren vieressä, ja valaisuna toimi nerokkaat puunmuotoiset telineet, jossa lamput olivat kuin terälehtiä, levittäen hentoa neonvaaleanpunaista valoaan ympärille. Söimme burgeriannokset, joilla ei ollut mitään tekemistä sen mielikuvan kanssa, mitä sanasta hampurilainen yleensä tulee mieleen. Voitti jopa Suomen oman burgerisuosikkini, Morrison’s Grill & Greenin. Isot ja hyvät annokset, mahtavan hyvät juotavat, ja en muista koskaan syöneeni yhtä hyvää pihviä burgerissa. Hyvä palvelukin vielä, eikä hinta Suomen mittapuulla ollut tasokkaasta ravintolasta erityisen paljoa.
Viimeistä iltaa piti vielä viettää rantabaarissa, mikä oli käytännössä satoja muovituoleja hiekkarannalla, kynttilöiden valaistessa pöytiä ja suurten, punaisten lamppujen yleisesti rantaa. Hävyttömän kallista, mutta pari juomaa ei venettä kaada. Musiikkikin oli baarijumputukseksi ihan okei.

Old Jaffa pohjoisesta päin nähtynä.




Nukuttuamme illan venymisestä johtuen vajaat yöunet, luovutimme huoneen kahdeltatoista ja saimme matkalaukut varastohuoneeseen säilöön. Jaksoimme käydä Old Jaffassa, eli vanhassa Jaffan satamassa, once again tuhansia vuosia vanhan kaupungin jäänteissä. Jaffa toimi Jerusalemin kontaktina Välimereen aikoinaan, ja on säilynyt läpi vuosisatojen valloittajien & sotien pyörteen. Ihan nätti paikka, emme kovin paljoa jaksaneet kierrellä enää tässä kohti. Päiväkin oli tajuttoman kuuma, Tel Avivin aurinko on painostavampi kuin Jerusalemin. Parin tunnin kävelyn jälkeen haimme ruokakaupasta viimeiset ostokset kotiintuotavaksi, vaihdoimme rantakamoihin ja menimme tappamaan aikaa rannalle. Kolmen tunnin jälkeen rantamittari oli täynnä, hiekkaan kyllästytty ja aika siirtyä pois. Vaatteiden vaihto ja etsimään taksia; sapatti ei Tel Avivissa vaikuta aivan yhtä paljoa, mutta kadut ovat silti selkeästi hiljaisempia. Käteisvaramme vetelivät viimeisiään, joten taksin hinta lentokentälle oli rajallinen; käännytimme pari pois, ennen kuin kolmannelta saimme tingittyä hinnan meille sopivaksi. Kuinka ollakaan, kyseessä oli laiton taksi (paikallisilla laillisilla on lisenssimerkinnät kuskin ikkunan vieressä) joka selasi Instagramia toisella kädellään koko matkan, joten ei ihme että suostui halvemmalla. Vartijat kysyivät muuten jo kenttää lähestyessä turvatarkastuksessa taksin pysäytettyään, minne matka. Rutiinia täällä. Anyway, loppu hyvin, kaikki hyvin; tässä sitä dataillaan rauhassa Ben-Gurionilla, ja aamulla ilmeisesti sateisessa kotikaupungissa takaisin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti