maanantai 15. heinäkuuta 2013

Israel - day 3

Tänään olikin sitten vuorossa ensimmäinen päiväretki Jerusalemin ulkopuolelle, kun suuntasimme itsemme Kuolleenmeren rannalle Ein Gediin. Käytimme tähän noin 80km matkaan linja-autoa, tarkemmin sanottuna Egged- firman bussia numero 486. Kyseinen firma pyörittää kaikkia pitkänmatkanbusseja, ja siltä löytyy mitä mainioimmat nettisivut. Hintakaan ei ollut paha, edestakaisin matka oli hiukan vajaa 13e. Bussi oli ilmastoitu, edestakaisin lippu oikeastikin toimi myös takaisintullessa, ja meno oli kaikin puolin toimivaa. Tunti ja vartti Palestiinalaisalueiden kautta vuoristoisia, kapeita teitä Kuolleenmeren rantaviivaa pitkin.

Jos Jerusalemissa on kuuma, niin laskeuduttuamme tuonne tunsin paistuvani elävältä. Reilut neljäsataa metriä merenpinnan alapuolella oleva Kuollutmeri sijaitsee Israelin ja Jordanian välissä vain viisitoista kilometriä leveänä, ja kuumuutta riittää. Lämpömittari näytti lukemaa 42 celsiusastetta, ja sitä säesti oikein mukava kuuma tuulenvire. Itse vesi oli varmasti yli 30 astetta, sekin tuntui kuumalta. Vain hiukan syvemmällä oli mukaviileää. Tuosta kun siirtyisi mökkijärveen niin tuntuisi varmaan Jäämereltä.

Kuollutmeri on siis käytännössä järvi, johon mikään joki ei laske, ja siellä ei sen korkeasta suolapitoisuudesta (n. 27% muistaakseni) johtuen elä yhtikäs mikään. Kiviä on kovasti, varsinkin jännää suolakidekiveä. Öljyisen oloisessa ja tuntuisessa vedessä lilluminen on eksoottinen kokemus, sillä se kannattelee ihmistä täysin; raajat voi heittää mihin asentoon vain, ja ne siinä myös pysyvät. Eli voit vaikka kirjaa lukea vedessä. Uiminen ja liikkuminen muutenkin on vaivalloista, mutta se ei tarkoitus oikein lienekään.

Ein Ged beach itsessään oli, noh, kokemus. ”Beach” on hiukan paljon sanottu äkkijyrkästä, kieli keskellä suuta toimitettavasta laskeutumisesta rannalle, joka sitten onkin kiviä ja soraa. Toisaalta, aivan vieressä oli suihkut, kaikki oli ilmaista, ihmisiä ei paljoa ollut ja niin. Hiukan ylemmällä rannalla oli myös aurinkovarjoja joiden alla pystyi rauhassa chillailemaan. Maisemat olivat myöskin huikeat, eteerisen rauhalliset, siinä hiukan utuisen meren yli katsellessa Jordanian vuoria. Paikalla ei myöskään ollut kuin joitain saksalaisturisteja, joten mistään turistirysästä ei voida puhua. Ja hyvä niin. Ein Ged Spa on sitten ilmeisesti hotelli-kylpylä-ranta-kompleksi, jossa sitten on kaikenlaista viihdykettä, ja hintalappu on ymmärtääkseni paristakymmenestä eurosta ylöspäin. Joten tämä oli meille oikein hyvä.





Iltasella oli tarkoitus käydä vähän kaupoilla, mutta jälleen iskikin sitten juutalaisten pyhäpäivä, Tisha B’Av tällä kertaa, joka on siis Salomonin temppelin tuhoamisen muistopäivä. Samalla ilmeisesti myöskin muiden kansaa kohdanneiden murheiden muistelua, mm. Jerusalemin hävittämisen roomalaisten toimesta 70 jKr. sekä epäonnistuneen Bar Kokhban kapinan. Joka tapauksessa, mikään ei sapatin tapaan ole auki, joten saimme tyytyä ostamaan kaupasta pientä purtavaa huomista odotellessa. Onneksi syötiin päivällä vaihteeksi pita falafelit, kolmannesta eri paikasta. Niitä nimittäin on kadut täynnä, samoin leipomoita. Sellaisesta ollaan parina päivänä aamupala napattu.


Kävin samalla nostamassa rahaa, kun Suomessa vaihdetut loppuivat. Mystisesti kaupungit rahannostoautomaatit hylkivät suomalaisia kortteja, lukuun ottamatta yhtä vanhan kaupungin liepeillä olevaa, joka veloittaa n. 7% välistä. Minkäs teet. Rahaa täällä kyllä saa kulumaan, sillä hintataso ei ole todellakaan alhainen. Tuotteesta toki riippuu, mutta juuri paloi kauppaan 63 sekeliä (n. 13e), ja sillä sain pari jäätelöä, keksejä, suolakurkkuja ja 1,5L vettä. Vastapainoksi toisaalta päivän falafeli maksoi kaksi euroa. Tuore safka on siis edullista, mutta käytännössä kaikki tavallinen ruokakauppatavara on korkeahintaista. Tuontitavara varsinkin. Esimerkiksi vaatteiden hinta on kuitenkin Suomea alhaisempi. No juu, tässä sitten odotellaan huomisiltaa ja toivotaan, että saadaan jotain syötävää huomenna päivälläkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti