keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Israel - day 5

Välipäivän merkeissä mentiin, väsymys oli kummallakin aikamoinen. Herättiin yhdeltä, mutta silti väsytti koko päivän. Kai sitä keho vieläkin totuttelee tähän helteeseen ja jatkuvassa ihmiskaaoksessa oleskeluun. Kävimme sentään Malha Mallissa, alueen suurimmassa kauppakeskuksessa, jonka kolmessa kerroksessa on 260 liikettä (Kampin kauppakeskuksessa on noin 150, joten siitä vertailukohdetta). Eipä se nyt mitään ihmeempää tarjonnut, tietysti kauppoja mitä ei kotoa löydy, ja järkyttävän määrän ihmisiä. Hintataso vain oli korkealla, joten ei tuota mitenkään shoppailuparatiisiksi voisi kutsua. Pull & Bearista löysin kyllä pari paitaa, varmaan ainoa ulkomainen kauppa jonka Suomeen haluaisin. Pari-kolme tuntia jaksettiin kauppakeskuksessa olla. Palatessa odoteltiin kätevästi 50min bussia, joka ei kulkenutkaan pysäkiltä mistä sen piti. Juuri luin interwebsistä, miten täällä ei kannata ikinä luottaa bussien kulkemiseen, ja näin sainkin kokea sen heti. Eli kyllä se kiskoilla kulkevaan liikenteeseen löytyvä luotto on ihan rationaalistakin.

Paikallinen asiakaspalvelu on mielenkiintoinen käsite. En pidä itseäni töissä keskitasoa kummempana asiakaspalvelijana, mutta täällä olisin vuoden työntekijä. Suurin osa kaupoissa työskentelevistä on todella epämotivoituneita, epäpäteviä, epäystävällisiä ja epäavuliaita. Jonotimme juuri 25min Castrossa, vaikka edellä oli vain kaksi ihmistä; kassatyöntekijä oli vain uskomattoman hidas, näpytteli iPhoneaan samalla, puhui puhelimeen ja yleisesti hidasteli. Minkäänlaista apua työntekijöistä ei yleensä ole, kysymyksiin ei saa vastausta ja monet eivät osaa englantia olenkaan. Vaikka tervehtisit englanniksi, saat vastauksen ja perinteiset kassalöpinät yleensä hepreaksi. Totta kai poikkeuksia on, aina välillä tulee vastaan oikein mukavan avuliaita englannintaitajia, mutta enimmäkseen tylyä ja luotaantyöntävää palvelua. Taitaa olla paikallinen mentaliteetti, sillä jonoissakin ihmiset ohittelevat aivan häpeilemättä, ja itsekäs oman edun ajaminen on valttia. Kulttuuria paremmin tuntevilta olen saanut sen käsityksen, että täällä pitää aina vaatia ja tehdä töitä saadakseen edes sen, mitä itselle kuuluu; pitää olla tavallaan kovapintainen ja itsekeskeinen. Pitäisi jaksaa huutaa, valittaa ja vängätä, että saisi asiallista kohtelua. Hiukan sama kuin basaareissa kauppaa tehdessä, lähtöhinta kyllä tippuu kun jaksaa sitä tinkiä. Ja sehän on suomalaiseen hyvään ja jouhevaan palveluun tottuneelle todella vaikeaa. Kyllä, Suomessa on todella hyvää palvelua yleisesti ottaen, asiassa kuin asiassa. Vaatimustaso vain kasvaa tottuessaan hyvään. Basaareista puheen ollen, eilen karaisin itseni ja sain tingittyä koristenorsun hintaa alas tahtomaani. Eli kokonaiset viisitoista sekeliä. Iso askel kuitenkin, sillä niin tottunut olen maksamaan mukisematta tarjotun hinnan. Jotenkin on niin vieras ajatus alkaa pyytää myyjältä alennusta; eihän kukaan sinua pakota häneltä ostamaan.


Söin muuten juuri Reese's- jäätelöä. Oli superhyvää. Siis ei mitään kaupasta ostettua, vaan ihan jäätelöpaikasta. Ja hotellimme on todella hyvällä paikalla, kaikki mahdolliset liikkeet aivan ovenavauksen päässä. Frozen yougurttia / delicious erikoisjätskejä myyviä paikkojakin taitaa olla kolme aivan tuossa vieressä, kipakauppoja vissiin viisi ja niin edelleen. Näinpä juuri äsken Los Angeles Kings- kipan, katsotaan päädynkö sen vielä ostamaan…

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti