torstai 18. heinäkuuta 2013

Israel - day 6

Back on activities, tällä kertaa kohteena City of David, pronssikauden aikainen ensimmäinen Jerusalemiin pystytetty asutus. Tämä nykyisen vanhankaupungin eteläpuolella oleva rauniokasa on kuningas Daavidin perustama, luonnollisesti. Alue sisälsi erilaista arkeologista nähtävää, mm. hautoja sekä alkuperäiset kaupunginmuurit (nykyiset vanhankaupungin muurit on rakennettu paljon myöhemmin). Ehkä mielenkiintoisinta oli Hezekielin tunneli, kolmisentuhatta vuotta vanha maanalainen vedenhakuväylä, joka rakennettiin assyrialaisten piirityksen varalle, jottei kaupungin vesi loppuisi kesken. Tunnelista löytyy maininta jopa Raamatussa, joten we’re dealing with some real old stuff. Kävelimme kuivan reitin todella ahtaiden kivikäytävien läpi maan alla, vaihtoehtona olisi ollut säkkipimeä, vajaan metrin korkeudelta vettä sisältävä 45-minuuttinen reitti. Sinne toisaalta suurin osa porukasta lähti vaeltamaan, joten eipä se vaarallinen olisi voinut olla.

Matkan varrella tänne muinaishistorian pariin tiemme vei läpi Yemin moshen, 1800-luvun lopulla rakennetun ensimmäisen Jerusalemin muurien ulkopuolelle rakennetun kaupunginosan. Tämä hyvinkin idyllinen alue on pienten pihojen, porttien ja kukkien vallassa, ja sen rauhaisilla sekä siisteillä kaduilla oli mukava kävellä. Ehkäpä suosikkini koko kaupungissa. Alueella on myös Montefioren tuulimylly, yksi uudemman kaupungin tunnetuimmista maamerkeistä. Ihan kiva, mutta ei sen kummempaa. Ei tosiaan mikään nähtävä nähtävyys itsessään.

Montefiore Windmill

Yemin Moshen kaduilla
Laskeutuminen Hezekielin tunneleihin

Kävellessämme Daavidin kaupunkia kohti päätimme myös eksyä, nimittäin jonkinnäköiselle muslimien asuinalueelle. Kukkojen kiekuminen kuului jatkuvasti, törmäsimme tyhjällä pihalla seisoskelevaan aasiin, ja harhailimme erittäin likaisten kujien seassa. Ei ollut mitään hienoa aluetta, melko ghettomaista ja todella köyhän näköistä. Mäkistä ja hikistä harhailua jokaisen (harvan) ohikulkijan tuijottaessa meitä päästä varpaisiin. Löysimme kuitenkin tiemme sinne minne pitikin, vaikka kiertotietä tulikin käytettyä. No, jossei muuta, niin näimme autenttista paikallista elämää näiden hyvien asuinalueiden ulkopuolellakin. En siihen kyllä tämän tarkemmin välttämättä tutustuisi.

Tänään oli myös ensimmäinen päivä, kun näin täällä selkeästi pilviä, muuten on ollut loputtoman sinistä taivasta. Liekö tästä johtunut, mutta täällä oli myös viileä tuuli, ja ulkona oli jopa melkein miellyttävä kävellä. Ei se toki hikoilua estänyt. Ihmettelen päivä päivältä moninkertaiseen vaatetukseen pukeutuvia hasidijuutalaisia. Ja ne, jotka eivät vielä tiedä mistä puhun, googlatkaa vaikka hasidic jews.

Siitä asiakaspalvelusta, on tämä kyllä ristiriitojen maa. Kaupoissa kesti taas joka kerta luvattoman pitkään, mutta samalla lähikulmassa oleva jäätelöpaikka Noya on awesome. Kaikkia jäätelöitä saa maistaa, ja meille suorastaan tuputettiin kaikkia mahdollisia makuja ystävällisten myyjien toimesta. Söimmekin sitten viisi…Kuka voisi vastustaa smurffi-jäätelöä?


Tänään Ben Yehudalla tanssi tiikeripukuun asettunut ihminen PSY:n Gangnam Stylen hepreankielisen version tahtiin. Ja keräsi enemmän rahaa kuin yksikään kerjäläinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti