maanantai 16. joulukuuta 2013

Syyslukukausi: done

75 luentoa, eli 6660 minuuttia = 111 tuntia istuttu luennoilla. Läsnäoloprosentti 82,42%.
Viisi tenttiä, kymmenen esseetä, kirja-arvostelu, elämäkerta, luentopäiväkirja ja muutama vierailu.
36 opintopistettä, olettaen että tällä viikolla olleet neljä tenttiä menevät läpi – ja uskoisin kyllä, että menevät.
Mitä on jäänyt käteen?

Yliopisto-opiskelu itsessään on ollut melko odotetunlaista. Vaatimustaso on lukiota korkeampi, mutta helpohkollakin voi päästä, jos haluaa. Lähinnä hyvien arvosanojen saaminen on vaikeaa. Kurssit kyllä vaativat työntekoa, ja kirjoittamaan ynnä lukemaan pääsee varmasti ihan riittävästi. Positiivisimpia asioita onkin ollut nimenomaan pakollinen ”korkeakulttuurisen” tekstin lukeminen, varsinkin englanniksi – olen lukenut lähes kaiken tarvittavan materiaalin englanniksi. Onneksi oli valmiiksi korkea lähtötaso englannin lukemisessa. On ihan järkevää, että sitä luetaan, sillä se nyt vain on kannattavin kieli niin lähdemateriaalin kuin mahdollisen oman työn yleisön kannalta.
Opettajat ovat enimmäkseen hyvää tasoa, mukana yksi erityisen erinomainen, mutta sekaan mahtuu myös muutama heikompi, varsinkin yksi melkeinpä turhauttavan surkea. Koulunkäynti on hyvin pitkälti itsenäistä, luennoilla pitää käydä joitain harvoja kursseja lukuun ottamatta omantunnon mukaisesti, ja suurin osa itse työstä tehdään koulun ulkopuolella. Tästä syystä pelkkään luentomäärään tuijottaminen ei kerro opiskelusta juuri mitään. Haaste on nimenomaan siinä, että pitäisi jaksaa taas kerran koulun jälkeen hinata itsensä kirjastoon, tai vääntää jokaviikkoinen essee sinä ainoana arkipäivänä kun ei ole töitä. Se on onnistunut kiitettävästi, yhtäkään työtä en palauttanut myöhässä, ja kaikki tuli tehtyä.

Itse aiheista ja kursseista voisikin sanoa tarkemmin pari sanaa.

Peruskurssit Roomasta Renessanssiin ja Renessanssista Ranskan Vallankumoukseen olivat sisällöltään ihan okei, joskaan eivät sisältäneet uutta tietoa mainittavasti. Niiden tarkoitus onkin olla melko lailla lukion oppimäärää kertaavia, ja lähinnä täydensivät unohduksiin painuneita osioita omalla kohdallani. Esimerkiksi 1700-luku oli jäänyt lukiossa melko tyhjäksi aukoksi jostain syystä itselleni, ja nyt on sekin valistuksineen ja seitsenvuotisine sotineen täydennetty. Ihan hyödyllisiä kursseja, ja aina silloin tällöin tuli kokonaiskäsitystä vahvistavia yksityiskohtia. Työmäärältään ensimmäinen oli helpohko, kolme pidempää esseetä, joista täälläkin jotain aiemmin mainitsin. Tämä jälkimmäinen kurssi vaatikin jo paljon, tentin ja tuon kirja-arvostelun lisäksi piti kirjoittaa joka viikko essee. Tämä jakaa mielipiteeni; joka viikko odottava essee stressaa, eikä siihen jaksa panostaa läheskään niin paljoa kuin parin viikon välein palautettavaan. Toisaalta, joka viikko tuli väkisinkin luettua erityisen hyvää lähdemateriaalia, johon ei muuten olisi tullut tutustuttua ainakaan niin tarkasti. Esimerkiksi Pehr Kalm, Mary Wollstonecraft ja James Boswell ovat olleet mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia. Sen sijaan kurssiin liittyneen pienryhmäopiskelun läsnäolopakkoa en ymmärrä, sillä siellä ei koskaan tehty yhtään mitään järkevää tai hyödyllistä.

Yhden periodin mittainen Sota ja Valtio- kurssi oli syyslukukauden helmi. Kolmetoista luentoa todella asiallista, kattavaa ja oivaltavaa tulkintaa keskusvallan ja aseenkäytön suhteesta Euroopan historiassa, painottuen 1500-1700. Raikas näkökulma ja vaikka aiheet olivat usein tuttuja, tarkasteltiin niitä sellaisella tavalla, että uutta tietoa ropisi jatkuvasti. Kurssi alkoi paljon paremman käsityksen koko aihepiirin lisäksi ihan Euroopan historiasta yleisestikin. Essee + tentti on myös leppoisa työmäärä.

Historiantutkimuksen johdantokurssi oli sitten syksyn tylsin ja turhin tuttavuus. Kaksi periodia puuduttavaa asiaa, pakollinen kurssi vieläpä. Noh, onpahan sekin kärsitty, mutta aihepiiri (historiantutkimuksen historia) on niin kaukana omista intresseistä että vaikeuksia tuotti. Ainoa valonpilkahdus olivat vierailevat luennoitsijat, jotka edustivat kaikki tyystin erilaisia näkökulmia historiantutkimukseen. Mm. Helsingin kaupunkihistoria ja psykologinen historia olivat aihealueina mielekkäitä.

Latinaa olen nyt opiskellut kahden periodin ajan, suorittaen alkeiskurssit I ja II. Helppoa se ei ole ollut, mutta on siitä jotakin jäänyt päähänkin. Kevään opintosuunnitelmaani sitä ei luultavasti mahdu kiinnostuksesta huolimatta, joten tällä hetkellä näillä mennään. Opin kuitenkin ymmärtämään latinan kielen rakenteen, ja kevyellä sanastolla + kieliopilla varustettuna kykenen aforismien kääntämisen lisäksi jopa oikeasti kääntämään jossakin määrin klassista latinaa. Hirveän pitkälle tällä ei kuitenkaan mennä vielä. Nämä kurssit olivat oiva esimerkki arvosanojen vaikeudesta; olin lähes kaikki luennot neljän kuukauden ajan paikalla ja tein kaikki tehtävät, mutta kokeet olivat todella vaikeita, eikä niistä mainittavia arvosanoja tullut. Jos haluaa oppia ns. kaiken mahdollisen, vaativat yliopiston kurssit kyllä todella suurta työmäärää.

Viimeisen reilun viikon fiilis oli sellainen, että en halua opiskella enää ikinä mitään, vaan lähinnä karata poronkasvattajaksi Lappiin. Kolmekymmentä päivää lomaa luennoista ja deadlineista lienee siis aikalailla paikallaan, ja jo nyt viikonlopun jälkeen tuntuu paljon rennommalta. Oman syksyni opiskelutahti oli melko korkea, ja tein työt kunnolla sekä jaksoin käydä koululla luennoillakin. Silti tuntuu siltä, etten oppinut kaikkea mahdollista. Varsinkaan tenteistä en voi sanoa olevani erityisen ylpeä. Syksyn mittaan ylitseni vaeltaneesta informaatiovyörystä lienee kuitenkin tarttunut jotakin mukaankin. Puhtaan raakatiedon lisääntymisen lisäksi ennen kaikkea tiedonkäsittelytaitoni on parantunut entisestään, ja osaan onkia tekstimassasta keskeisiä asioita mukavan hyvin. Tämä onkin nykyisen tietoyhteiskunnan aikana oleellista, kun kaikki tieto alkaa olla saatavilla silmänräpäytyksessä, ja perinteisestä vuosilukujen / hallitsijoiden ulkoa opettelusta on hyötyä lähinnä pubivisassa tai Trivial Pursuitissa. Toisaalta, asioiden huolellinen lukeminen ja opettelu auttaa sisäistämään laajatkin kokonaisuudet paremmin, mikä auttaa vuorostaan muodostamaan selkeämpää kokonaiskuvaa koko siitä laajasta massasta, mitä historia / mikä tahansa muu reaaliaine edustaa. Yliopiston töissä tutuiksi tulevat laajat opiskelumateriaalit ja vääjäämätön tieto siitä, miten en voi oppia ulkoa sitä kaikkea, aiheuttavat myös ahdistusta. Itse kun haluaisin tietää kaikesta kaiken, ja kärsin siitä etten vain mitenkään ehdi opiskella kaikkea sitä mitä haluaisin edes näihin kursseihin liittyen. Noh, sen kanssa on opittava elämään.

Nyt jätän yliopistoon liittyvät ajatukset taakse kuukaudeksi, ja keskityn mm. heittelemään noppia Fantasy Battlen parissa sekä lueskelemaan jotakin mitä ei automaattisesti yritä samalla sisäistää ja opetella ulkoa.

Lomanavausviikonloppuun kuuluikin jo kaverin synttäreiden vietto (aina kiva catch up vanhojen kavereiden kanssa), Hobitin ensimmäisen osan Extended-versio sekä leffoissa juuri ilmestynyt toinen osa, kolmen päivän verran kavereiden näkemistä, mitä rennointa stressitöntä oleilua Jemiman kanssa ja Silta-sarjan katselu loppuun. Niistä enemmän myöhemmin, huomenna ensimmäinen lomaviikko käyntiin !

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti