tiistai 21. tammikuuta 2014

Kylmä.

Loma vaihtui pakkaseen ja kevätlukukauden alkuun koululla. Neliviikkoisen rennomman sarjojen/leffojen katselun, lukemisen, pelaamisen ja sosialisoinnin sävyttämän jakson jälkeen on taas aika keskittää voimavarat opiskeluun. Kevätlukukauden ensimmäinen periodi tuo mukanaan viimeiset historian perusopinnot, venäjän kielen alkeiskurssin, paleografian erikoiskurssin sekä globaalihistorian kirjatentin. Työurakka näyttää ihan mielekkäältä, ensimmäisenä duunina pidän jo ensi viikolla suullisen alustuksen Francisco Francon valtapolitiikasta. Melkoisen pitkän loman jälkeen koulun penkille palaaminen on hiukan yskähdellyt, mihin lienee vaikutuksensa lumella ja kylmyydellä, jotka houkuttelevat pysymään patterin läheisyydessä Punavuoressa. Lukusuunnitelmat on kuitenkin jo kasassa ja tarpeelliset kirjat selvitetty.

Vuodenvaihteesta asti olen syönyt terveellisemmin ja tasaisemmin kuin vuosiin. Kokonaan kotiruokaa, jopa töissä usein syömäni valmisruoat olen jättänyt täysin pois. ”Herkut” ja muu turha (energiajuomat, limut, sipsit etc.) ovat hyvin rajoitetusti mukana. Olin aikoinaan lukiossa pari vuotta lähes täysin ilman mitään ylimääräistä, ja se tekee hyvää keholle.
Samalla olen saanut liikkumisen hyvin käyntiin, ensimmäiset kolme viikkoa vuotta 2014 toivat yhdeksän urheilukertaa. En harrasta uudenvuodenlupauksia tjsp. radikaaleja elämäntapamuutoksia, mutta nyt on hyvä hetki saattaa fyysinenkin hyvinvointi kaipaamalleen tasolle. Viime vuosi kun nosti älyllisen aktiviteetin hyvälle tasolle, niin nyt on fyysisen puolen vuoro. Elämäntapani eivät ole missään nimessä epäterveelliset - en polta tai juo, olen aina liikkunut edes ajoittain, roskaruoka on pysynyt marginaalisena, en syö kilokaupalla suklaata tahi juustonaksuja, nukun kohtuullisesti. Aina voi silti parantaa, varsinkin entistä tasapainoisemmassa syömisessä ja liikkumisen säännöllisyyden säilyttämisessä. 

                                                                             ***

Elokuvissa vastaan on lähiaikoina tullut kaksikin hienoa elokuvaa. Ensimmäinen oli leffateatterissa nähty Walter Mittyn Ihmeellinen Elämä, joka on positiivisuudellaan ja periksiantamattomuudellaan ensiluokkainen hyvän fiiliksen elokuva. Siinä myös reissataan mm. Grönlannissa ja Islannissa, mistä plussaa. Hyväntuulinen ja hauska elokuva, jonka nähtyä suorastaan pursuaa energiaa.

Positiivisuutta.

Toinen täyden kympin leffa oli Netflixistä bongattu, melko tuntematon Skin. Apartheidin aikaisesta Etelä-Afrikasta kertovan tuotoksen päähenkilö on musta tyttö, joka syntyy valkoisille vanhemmille. Tositarinaan perustuva kertomus antaa hyvin kasvot apartheidin mielettömyydelle ja järkyttävälle rasisimille, ilman sortumista vastakkainasetteluun tai mustamaalaamiseen. Ihmisten inhimillisyys, virheet ja kyky antaa anteeksi tulevat ilmi siinä missä typeryys, itsekkyys ja julmuuskin. Skin on hyvää yleissivistystä visuaalisena tulkintana, ja herättää taatusti tunteita – itse olin ison osan elokuvasta rehellisen suuttunut ihmisten mihinkään perustumattomaan syrjintään.

Toinen katsomisen arvoinen elokuva.

Eipä tässä sen ihmeempiä, kävin tuossa viikolla työpaikan kautta golfia pelaamassa Espoon Season Golfissa. Kyseessä oli siis virkistystarkoitukseen tunnin sessio, missä lyötiin hallissa ammattilaisen opastuksessa palloa verkkoon. Näin aiemmin pelaamattomana laji osoittautui yllättävän hauskasti, varsinkin kun se sujui – pallo lähti terävästi liikkeelle. Voisi kuvitella, että ulkona kesällä hyvällä säällä laji olisi jopa mielekäs ajanviettotapa.


Musiikkipuolella kaiuttimia on sivellyt tammikuussa vanha kunnon Corvus Corax. Talven keskellä energia tuntuu menevän itsensä lämmittämiseen, enkä hirveästi mihinkään uuteen ole tutustunut niin musiikissa kuin missään muussakaan - tällä hetkellä luettavanakin on genrensä grand old man H.P. Lovecraftin kokoelmateos, ja figupuolella sama tuttu Dark Elf- armeija jatkaa maalatuksi tulemistaan hitaasti & kärsivällisesti. NHL:ssä sentään olen pistänyt seurantaan tarkemmin Florida Panthersin tekemiset. Barkovin hienot otteet herättivät mielenkiinnon, ja ihan pirteästihän Miamissa parhaimmillaan pelataan. Tämä ikuinen underdog-efektihän tässä taas näkyy, nytkin päivittäisessä seurannassa on Kingsin ohella niinkin häikäisevät joukkueet kuin Winnipeg, Columbus ja Florida...

Corvus Corax - Hymnus Cantica - on ihan kivasti kappaleeseen sopiva videokin
Corvus Corax - Cantus Buranus (full live performance) - jos joku haluaa nähdä puolitoistatuntisen spektaakkelin. Kyseessä ei tosiaan ole mikään tusinabändi, vaan oopperamainen panostus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti