torstai 6. helmikuuta 2014

Back on track

Tammikuu loppui armollisesti lumen tuloon, mikä tiputti purevaa kylmyyttä ja vei pois pimeyttä. Nyt on ollut mukavat pari astetta pakkasta ja isot kinokset, mieluummin tätä katsoo aikansa. Käytiin perinteisen talvisään johdosta ulkojäillä luistelemassa, tekipäs lätkää hengittävälle hyvää…Viimeksi ollaan kavereitten kanssa pelattu ulkojäillä joskus 2011, jos joskus saisi kasaan peliporukan vielä. Ihmiset asuvat nykyään vähän turhan hajallaan sellaiseen, eikä kentälle saa kasattua kaikkia lähinurkilla asuvia kaverin kavereita samalla tavalla enää.

Harvinainen talviaurinko on nätti.
Helmikuu näyttää koulutyöpainotteiselta, mikä on ihan okei rennomman tammikuun jälkeen. Sain periodin ensimmäisen työn tehtyä tuon jo mainitun Franco-esitelmän kautta, joka menikin varsin mainiosti. Sen kautta heräsi myös mielenkiinto 1900-luvun Espanjan poliittiseen historiaan; monarkiasta toiseen tasavaltaan, siitä Francoon neljäksikymmeneksi vuodeksi, ja sittemmin monarkistiseen demokratiaan. Kiintoisaa lähihistoriaa.
Tällä hetkellä luen Nineteenth-Century Europe – A Cultural History- nimistä opusta, joka on myös yllättävän mielenkiintoista. Historia maistuu kyllä laidasta laitaan.

Kuluva tulee siis luultavasti vierähtämään nopeasti ohi, kun iso kasa koulutöitä odottaa onnellisesti tekemistään. Ison huomion tulee saamaan kuitenkin jokaisen lätkäfanin kultakausi, talviolympialaiset. Vaikka Sochin kisat ovatkin monella tapaa hyvä vitsi, ei se poista sitä tosiasiaa, että jäällä nähdään maailman eliittipelaajat. Suomen pelipäivät ovat tyhjennetty muusta tekemisestä, mutta huippulätkää riittää päivittäiseksi seurattavaksi. Kahdeksan päivää, ja kiekko tippuu jäähän.

Tällä hetkellä kouluun liittyen.
Kiireettömämmän tammikuun aikana sain luetuksi myös H.P. Lovecraftin kokoelmateoksen, joka sisälsi nipun hänen pidempiä tunnettuja novellejaan, mm. At the Mountains of Madnessin, The Case of Charles Dexter Wardin sekä The Dream-Quest of the Unknown Kadathin. Yläasteella tuota yritin jo lukea, mutta 1920-luvun englanti taittui niin huonosti, että nyttemmin vasta sain kunnolla irti näistä klassikoista. Lovecraft on, kirjailijatovereidensa kanssa luomansa mytologian kautta, tuttu todennäköisesti kaikille fantasia/sci-fi-ihmisille, mutta hänen kirjallisuutensa osoittautui itse asiassa hiukan odotettua erilaisemmaksi. Hänen mielikuvituksensa oli jopa korkealentoisempaa kuin odotin, varsinkin aikaansa nähden, ja nautin huomattavasti sellaisista värikkäistä, monimuotoisista kuvauksista mitä esimerkiksi The Dream-Quest of the Unknown Kadath tarjosi. Osa hänen novelleistaan on käytännössä sci-fiä ennen sci-fin syntymistä, eikä häntä pidättele mikään. Hän oli korkealentoinen visionääri, jonka erikoisiin teoksiin antaa vain oman mausteensa tuo 90 vuotta vanha kirjoitusasu. Lovecraft kirjoittaa vieläpä tarkoituksellisen monimutkaisesti, mikä sopii entistä paremmin tarinoihinsa. En voisi kuvitellakaan niitä modernilla englannilla. Erikoinen, mutta miellyttävä tapaus kerrassaan.

H. P. Lovecraft himself
                                                                                 ***

Lovecraft-teema jatkui myös pelipöydällä. Marraskuussa ilmestynyt Eldricth Horror pääsi pelattavaksi kahden pelin voimin. Arkham Horroriin vahvasti pohjautuva, mutta globaaliksi laajennettu versio nojaa omiin vahvuuksiinsa ja on tehty selkeästi eri peliksi. Se on freshillä tavalla erilainen, mutta siinä on sama henki kuin pohjapelissäänkin. Todella tervetullut lisä pelivalikoimaamme, joka kattaa nyt jo ihan kiitettävän kasan pelejä: Arkham Horror kaikkine lisäosineen, Eldricth Horror, Mansions of Madness, Elder Sign, Munchkin, parilla lisäosalla ja tuplaperusdekillä, War of the Ring alkuperäisen & toisen edikan versiot, Carcassonne parilla lisärillä sekä itseni vielä testaamattomat X-Wing ja Middle-Earth Quest.
Jälleen laajentunut peliporukkamme (kahdeksan henkeä parhaimmillaan tällä hetkellä, joskaan kaikki eivät ole koskaan paikalla) on nyt organisoitunut entistä paremmin, ja tuosta ajoittaisesta lautapelaamisesta on muodostunut jonkinasteinen aktiiviharrastus. Ennen kaikkea keskustelu teemojen ja kaikkeen niihin liittyvän ympärillä on voimistunut porukassamme verkon puolella, mikä on positiivista.

Eldritch Horror
Eldricth Horror 
Eldricth Horror

Jedi Mind Tricks jaksaa aina vakuuttaa asenteellaan ja säälimättömällä lyriikallaan. Vinnie Pazin ääni ja lähes saarnaava flow herättivät mielenkiintoni 2009, ja kuuntelussa Jedi Mind Tricks on siitä asti ollut. Merkittävä artisti, jenkkiräppi kun ei tosiaan usein nappaa minun kohdallani.


Turn the television off cousin
That ain't nothin for a girl to see
I got a niece, and best believe she mean the world to me
She don't need to see the shit they think a girl should be
90 pound, skinny bitch; that ain't even girl to me
Essentially that shit, design and take a hold of you
Telling lies, take your vision, take control of you
Their finding different ways to take your fuck'n soul from you
Show about a model make your self asteem low for you
Everything is fake, trust me; no one that lovely
I met a lot of famous people and they're fat and ugly
I ain't any better, I just think the fact is funny
That they'll take a little girl and pimp her for the cash and money
And what's gonna become of them, in like 50 years
When Hannah Montana turnin' into Brittney Spears
They chew you up and spit you out cause no one really cares

And ain't no body gonna hold you when your really scared

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti