perjantai 14. helmikuuta 2014

Harmaus, deadlinet ja olympialaiset

Sumun verhoama Helsinki ei tunnu tietävän, aloittaako kevään etuajassa vai ei. Lumet ovat kuitenkin jo hävinneet, plusasteita on ja suunnittelen fillarin ottamista kellarista.

Olen tuskaillut harmauden painostavan väsymyksen ohella paleografian epäinhimillisten tehtävien kanssa. Meneillään oleva vajaa kuukauden ajanjakso on tarkoittanut kuutta paleografian erikoiskurssin tehtävää, joista kolme olen nyt tehnyt. Nuo todella tuskastuttavat tehtävät sisältävät 1500-1700 lukujen ruotsalaisten/saksalaisten kirjeiden transkriptointia ja tulkintaa, joka on käsittämättömän hankalaa. En ole saanut vielä yhdestäkään kirjeestä mitään selvää, eikä koko aihe kiinnosta minua oikein mitenkään. Pakollinen kurssi kuitenkin. Väkinäistä puurtamista kovilla deadlineillä, pari viikkoa pitää jaksaa noita vielä.

Paleografian tehtävät hajottaa pahasti.
Paremmin sujuvista kouluhommista kirjoitin juuri puhtaaksi kirja-arvostelun Hannu Salmen teoksesta The Nineteenth-Century Europe: A Cultural History. Mielenkiintoinen ja kattava yleisesitys monipuolisesta kulttuurihistoriallisesta näkökulmasta 1800-lukuun, josta oli helppo kirjoitella. Mukava ja opettavainen projekti, ja taas yksi duuni pois alta. Kohta tenttiviikko, lomaviikolla päälle kirjatentti ja sitten voikin taas ottaa rennosti.

Koulutöiden deadline-viidakossa vaeltamiselle lisähaastetta tuo tietysti olympialaiset. Keskiviikkona alkaneet miesten lätkäpelit on tullut katsottua lähes kaikki, ja jopa naisten lätkää olen vilkuillut. Telkkari on ollut ennätyksellisen paljon auki, usein pyörii tuossa taustalla muuta tehdessä. Käytän telkkaria usein radiona, ruokaa tehdessä tai maalaillessa kätevä kuunnella taustalla lajia kuin lajia. Töissäkin lätkä huutaa toisella puolella kioskia. Talviolympialaisten lajeista jaksaa seurata muutenkin suurinta osaa, hiihto monine muotoineen taitaa olla ainoa mikä ei yhtään kiinnosta. Rukajärven hankkima toistaiseksi ainoa suomalaismitalikin tuli nähtyä suorana. Kisat ovat vain kerran neljässä vuodessa, eihän urheiluihmisellä ole muita vaihtoehtoja kuin seurata parhaansa mukaan.

Koulun ja lätkän ohella lautapelipäiväkin oli viime viikonloppuna, peli Elder Signia ja kaksi megalomaanista neljän lisärin Arkham Horroria pelattiin. Seuraava lauantaivapaani taitaa olla kuukauden päästä, joten oli hyvä päästä pelailemaan nyt.

Arkham Horror + neljä lisäriä
Arkham Horror
Elder Sign
Stam1nan uusi, odotettu levy SLK ilmestyi viikko sitten, ja hain vinyylin Äxästä maanantaina. Parin kuuntelukerrankin perusteella täytyy väittää, että levy on melkoisen hieno tapaus ilman pitkän linjan fanilasejakin. Neljässä päivässä myyty kultakin kertonee tarpeeksi, ei kovin moni suomenkielinen metalliartisti tuohon pysty. SLK jatkaa Stam1nan kehityskaarta todella innostavalla tavalla, levy sisältää entistä enemmän erilaisia musiikillisia piirteitä. Jatkuvasti kasvanut muidenkin kuin Hyrden sävellysosuus näkyy positiivisella tavalla, ja tuo Kaikan Panzerfaust- kappale on suorastaan tyylipuhdasta bläkkistä. Levy tuntuu ja maistuu Stam1nalta, mutta siinä on selkeä omaleimainen tunnelmansa. Tämä kerännee kuunteluita melkoisen määrän, ja vaikka onkin varhaista sanoa, tulee SLK olemaan vuoden merkittävimpiä levyjä kohdallani.

Hyyrysen lyriikat ovat aina olleet hienoja, ja ne tuntuvat vain paranevan. Levy alkaa näin:

Elektroneina
Rautajumala
Olin ikuinen
Siksi halusin kuolla


Stam1nan uutukainen SLK vakuutti heti.


Muuta kulttuuria en pariin viikkoon ehdikään hirveästi harjoittaa, luettavana kun on kolme tenttikirjaa. Melkoinen kasa houkuttelevaa kaunokirjallisuuttakin odottaisi lukemistaan hyllyssä, mutta hoidetaan nyt nämä kunnolla. Helsingin yliopiston neljän kuukauden kesäloma tarjonnee aikaa kaikelle muulle sitten toukokuusta alkaen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti