keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

NHL, James Joyce ja Julma-Henri

Näin on uusi kouluperiodi jälleen startannut, ja viimeistä viedään. Pari kuukautta koulua jäljellä tältä lukuvuodelta.

Vaikka uusi kouluperiodi onkin alkanut, pitää edelliseen puuttua vielä tuon globaalihistorian kirjatentin (tai siis, virallisesti tiedekuntatentti) myötä. Olen vahvasti pettynyt tenttiin. Jos materiaalina on kolme reilun kokoista kirjaa, niin kysymykset voisivat olla laajoja ja kattavia – varsinkin kun niitä on tasan yksi per kirja. Ei vaihtoehtoja. Kolme kysymystä, kolme esseetä. Tämä menisi, jos esseet olisivat odottamani laisia – isoja kokonaisuuksia painottavia, syy-seuraussuhteiden ymmärtämistä vaativia, tematiikan sisäistämistä ja suurten linjojen hahmottamista odottavia. Mutta ei. Miltä kuulostaa yli 2000 vuoden ympäristöhistorian ajanjaksoa käsittelevästä kirjasta kysymys ”Tarkastele niitä prosesseja, jotka myöhäisantiikissa vaikuttivat ihmisen suhtautumiseen ympäristöön”? Aivan, liian yksityiskohtaiselta ja turhalta triviaalitiedolta. Muutama sivu 350:stä ei kerro mitään kokonaisuuden sisäistämisestä, vaan katsoo osaatko ulkoa teoksen. Turhauttavaa. Yksi kolmesta kysymyksestä oli kohtuullinen, ja sekin hiukan turhan spesifi. Ei ole hyvää arvosanaa odotettavissa tästä tentistä, vaikka voisin pitää vaikka luennon jokaisen kirjan sisällöistä.

Viime päivien hallitseva tekijä, uusien kurssien alkamisen ohella, on ollut harvinaisen voimakas allergia perin juurin epämiellyttävine oireineen. Oireet iskivät niin vahvasti, että epäilin jo kunnon flunssaa, mutta allergialääkkeet taltuttivat häirikön parissa päivässä. Olo ei kuitenkaan ole vielä sataprosenttinen, ja nyt toivon viimeiseen asti ettei kymmenen viikon yhtäjaksoinen salitreenaamiseni katkea tähän viikkoon. Puolikuntoisena ei kuitenkaan kannata mitään tehdä, huominen sählypelikin jäänee väliin.

                                                                              ***

Palasin välittömästi koulukirjojen parista kaunokirjallisuuden hellään huomaan, ja hyllystäni valikoitui James Joycen Dublinilaisia. Pyrin paraikaa lueskelemaan hyllyäni tyhjäksi lukematta jääneistä teoksista (ja aikakauslehdistä, miten niitäkin kertyy), ja Joycen joululahjaksi saamani parisataasivuinen novellikokoelma oli helppo välipala.
Irlanti on niin maana kuin kulttuurinakin itseäni miellyttävä, ja Joycen novellit saavat irlantilaisuudesta ja irlantilaisista hyvän otteen. Ne kuvaavat 1900-luvun alun Dublinia asukkaineen koruttomasti, mutta silti miellyttävästi. Hiukan alakuloinen ja melankolinen ote sopivat hyvin teokselle. Joycen ansio on ennen kaikkea hänen ensiluokkainen ihmistuntemuksensa. Hän näkee ihmisten sisälle, ja pystyy kiteyttämään ihmisten monimuotoisen luonteen hyvinkin lyhyessä sivutilassa. Joycen kaltaisia tarkkailijaluonteita on ihmisten joukossa enemmänkin, mutta harva pystyy tuomaan paperille näkemänsä yhtä hyvin.

Leppoisa novellikokoelma.  

Leffateatterissa kävin katsomassa tuoreen Oscar-voittajan 12 Years a Slave. Vaikea aihe ihmisille vielä nykypäivänäkin, eikä tuota voi ymmärtää yhtään mitenkään. Ihmisenä joka laskee tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden perusarvoikseen en vain saa päähäni miten tuo oli mahdollista. Tarpeellinen elokuva, vaikka poikkeaakin nykyformaatista – ei nopeatempoisuutta, siinä ei varsinaisesti tapahdu mitään, ei päälle liimattua dramatiikkaa tai mahtipontista musiikkia. 12 Years a Slave onkin enemmän dokumentin kaltainen filmografia omaelämänkerrasta, ja se onnistuu kuvaamaan Yhdysvaltojen orjuuden mielestäni hyvin. Vastaavaa elokuvaa Lähi-idän orjakaupasta odotellessa…

Mitähän muuta? Kaverin synttäreillä kävin viikonloppuna näkemässä vanhat tutut, fillari on takaisin käytössä pikaisen huoltamisen myötä ja Doctor Who:n viimeinen tähänastinen kausi on menossa. Puhdas asvaltti ja sininen taivas, siitä on arjen pienet ilot tehty. Pysyisi vain pakkaset poissa, nopeuttaa tuo pyöräily jokapäiväisiä välimatkoja niin huomattavasti. 
Doctorin kuudes kausi oli jälleen timanttinen, enkä osaa edes nimetä suosikkikausiani – uusi tuntuu aina parantavan edellisestä, mutta vanhempien taika myös säilyy. Nyt meneillään oleva seitsemäs ei ehkä ole yhtä nerokas kuin edeltäjänsä, mutta Matt Smith jo yksinään pitää showta yllä.


HRSK-porukkaa aina ala-asteelta lähtien.
Allekirjoittanut.
Koulukiireiden hellittäessä sain siirrettyä tarmoni entistä ehommin takaisin NHL:n pariin. Joka-aamuinen tulosten katsominen, Kings-koosteiden ja parhaiden palojen katselu ei koskaan katoa, mutta korkeamman tason seuranta mm. seurojen ”insider”-blogien muodossa vaihtelee ehtimisen mukaan. Trade deadline toi lisätöitä Jatkoajassa, ja osallistuinpa pitkästä aikaa tilasto- ja pelaajakorttipuolen lisäksi näkyvämpään toimittajatyöhön tämän kautta. Yksi kolumni on myös tietokannassa odottamassa julkaisua. Todella jees tehdä Jatkoajan aktiivisempia kirjoitusjuttuja pitkästä aikaa, näistä tulee aina hyvä fiilis. On mielekästä saada antaa oma osuutensa näin kovatasoisen sivuston sisältöön, ja toivottavasti kevään mittaan ehdin taas kirjoittamaan enempi.

                                                                           ***

Julma-Henrin Radio Jihad (2011) oli paluu parempaan Henkkaan parin epämääräisemmän levyn jälkeen. Lukion alussa kuuntelin Julma-Henriä paljonkin, varsinkin tuota Al-Qaida Finland- levyä, mutta nuo kaksi ensimmäistä ovat tätä nykyä lähes liian raskasta kuunneltavaa. Todella rankkaa sanoitusta painostavalla tunnelmalla. Radio Jihad liikkuu tunnelmaltaan kevyemmillä vesillä, vaikka sanoitukset ovat edelleen aivan yhtä kantaaottavia. Tänään sporassa kuunnellessani levyä havahduin taas siihen, kuinka osuvat lyriikat tällä omintakeisella artistilla oikesti onkaan.


Mitä jos kertoisin sulle yhteiskunnasta, yhteiskunnasta jossa
Luonnonvarat olisi kaikkien käytössä, eikä harvojen omistuksen alla
Kukaan ei orjuuttaisi ketään, kukaan ei omistaisi toista enempää
Kaikilla olisi ruokaa syödä, ja keksinnöt palvelisivat kaikkia meitä
Kone syrjäyttää ihmisen ja ihminen saa potkut, ja omistaja kerää voitot
Nyt se väittää maan omistavansa, millä v*tun oikeudella
Nyt se väittää luonnonvarat omistavansa, millä v*tun oikeudella
Nyt se väittää kaiken omistavansa, millä v*tun oikeudella
Se syö, järjestys, järjestys, se syö

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti