keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Hukuttavat koulutyöt

Lähes hukuttavan massiiviset koulutyöt dominoivat arkea vielä hetken. En muista, että olisin koskaan aiemmin ollut tilanteessa, missä tunnen ahdistusta ja aloittamisvaikeuksia koulutöistä siksi, etten tiedä mistä työstä aloittaisin päivän puurtamisen ! Huomenna loppuu kuitenkin kaksi kurssia, joka auttaa huomattavasti. Ensi viikolla kirjatentti ja pahin onkin jo ohi. Kauaa enempää ei jaksaisikaan, joten hyvä niin.

Venäjän (harmillisen vähäisen) lueskelun, tieteellisen kirjoittamisen pikkutöiden, aatehistorian luentojen ja metodiopintojen läsnäolopakollisten luentojen & jatkuvan luentopäiväkirjan kirjoittamisen ohella keskeisimpinä koulujuttuina ovat nyt olleet puheviestintä ja tuo lähestyvä kirjatentti. Puheviestinnän kurssi on ollut todella positiivinen kokemus, ja kerrankin kurssi jonka toivoisi itse asiassa jatkuvan kauemminkin. Tai siis, mieluummin kävisin sitä isommankin pistekasan edestä kuin näitä muita pakollisia opintoja. Kurssilla on saanut oikeasti miettiä omia esiintymistapojaan ja saanut reilusti palautettakin – jotakin, mitä yliopistolla harvoin tapahtuu. Interaktiivinen kurssi kaiken tämän lukemisen ja tylsillä luennoilla istumisen keskellä on hyvinkin piristävää. Tässä juuri viimeistelin kurssin loppuesitelmän osuuteni, Ranskan entisen pääministeri Edouard Daladierin biografian / Ranskan poliittisen tilanteen kuvauksen syksyllä 1939.

Ranskan pääministerinä toisen maailmansodan syttyessä toiminut Daladier on tullut tutuksi viime aikoina.
Toinen tenttikirja on luettu, ja se osoittautuikin todella hyväksi tekeleeksi. Luin siis Joyce Applebyn teoksen The Relentless Revolution – A History of Capitalism, 440-sivuisen hyvinkin kattavan paketin. Yhdysvaltalaiskirjailijoille ominaiseen tyyliin Appleby kuvailee paljon ja yksityiskohtaisesti, käyttäen esimerkkejä reilusti ja vaellellen aihepiiristä toiseen laajalti poikkitieteellisesti. Vaikka historiankirjana meneekin, sisältää kirja myös paljon varsinkin taloustiedettä ja politiikantutkimusta. 1500-luvulta nykypäivään läpileikkaava, mutta moderniin historiaan painottuva teos avasi monia tuttuja teemoja tai käsitteitä, jotka ovat jääneet hämäriksi tavalla tai toisella. Esimerkiksi 2000-luvun Aasian taloushistoria oli mielenkiintoista luettavaa, josta on aina jotakin kuullut, mutta jonka nyt vasta hahmotti konkreettisesti. Vaikka kirja ei toisinaan itsellenikin hankalan englanninkielisen termistön takia olekaan helpoimmasta päästä luettavana, harkitsen sen hankkimista omaan hyllyyni – hyvät yleisteokset houkuttelevat suorastaan pyytävät päästä kirjahyllyä sivistämään.

Kattava ja pätevä yleisteos.
Kuukauden vaihduttua huhtikuuksi täyttyi vuosi tässä asunnossa. Muistan etäisesti alun uutuuden tunteen ja yksin asumisen fiiliksen, mutta ne haihtuivat nopeasti. Ihminen rutinoituu nopeasti. Hyvä asuntohan tämä on ollut, joskaan kunto ei ole täydellinen ja tilanpuute kyllä rehellisesti vaivaa. Toivon mukaan en asu 22-neliöisessä asunnossa montaa vuotta enää, sillä pidän ylipäätänsä asunnoissa tyhjästä tilasta. Avaruus, valoisuus ja hyvät työtilat ovat arvostamiani tekijöitä, jotka eivät tässä ole edustettuna. Haaveena onkin muuttaa jossain kohti uuteen ja siistiin asuntoon, jossa on ekstratilaakin. Suuri parveke on tässä sen sijaan edelleen positiivista, naapurit / muut asukkaat ovat ihan okei, häiriötä ei tavallista enempää ole, ja ennen kaikkea sijainti on edelleen melko lailla täydellinen koulun ja työn välimatkassa. Noin 6min pyörällä kumpaankin – sen minkä maksan ylihintaa vaatimattomista neliöistä ja irtoavista lattialistoista, voitan takaisin huomattavassa määrässä säästynyttä matkustusaikaa ja sijainnista rakastamassani kaupunginosassa.

Ostinpa tuossa uuden objektiivin, Nikkor 18-105mm kuvanvakaajalla. Tuo 55-200mm putkeni on niin hyvälaatuinen, etten kestä kittiputkeani enää – mutta tuolla zoomilla laajakuva tai tavalliset tilannekuvat eivät onnistu. Tarvetta täyttämään pitäisi tämän uuden sopia erinomaisesti. Vaikka ihan harrastelija olenkin, enkä edes aktiivisimmista päästä, pitää mielestäni työkalujen olla kunnossa ja laadukkaita. Myös harrastuksissa, ja voisin jopa väittää että harrastuksissa nimenomaan – nehän ovat se kohde mihin sen pakollisista elinkuluista ylitse jäävän rahan haluaa pistää. Katsotaan missä kohti pääsen testailemaan kunnolla uutukaista.

Kiireen, fyysisen tai henkisen, keskellä ei musiikkia jaksa kuunnella samalla tavalla kuin rennommassa ilmapiirissä. Esimerkiksi tämä koulutyökasa vie jatkuvasti energiaa ilman että niitä edes tekisi – pelkästään tieto niiden läsnäolosta vie resursseja, oli se sitten deadlineahdistuksen tai lukusuunnitelmien aikatauluttamisen takia. Yhtä kaikki, kun omalta korkean profiilin suosikilta tulee uusi levy, sille löytyy aina tilaa. Stepa, sodankylän lahja suomiräpille, julkaisi uuden levynsä Ultramagneettinen viime viikolla, ja tuplavinyyli löysi tiensä alta aikayksikön yksiööni.
Lukiossa tapanani oli uuden levyn ostettuani pistää CD-soitin päälle ja hypätä vaakatasoon maistelemaan uusi teos ilman mitään häiriötekijöitä – musiikkigenrestä riippuen, joko lyriikoiden kera tai ilman. Vieraskieliseen metallimusiikkiin pääsee usein paremmin sisään kun lukee samalla kansilehtisestä vaikeaselkoiset sanoitukset, kevyempää musiikkia kuunnellessa voi vaikka vaipua puoliksi unensekaiseen horrostilaan jonka läpi musiikin aallot lainehtivat aivan omalla tavallaan.
Olen ottanut nyt vinyylien muodossa tämän tavan takaisin käyttöön. Entuudestaan tuntemattoman tai vasta ilmestyneen vinyylin hankittuani järjestän aikaa kuunnella sen tekemättä yhtään mitään muuta – ei mikään itsestäänselvyys ihmiselle, jolla on aina monta rautaa tulessa ja multitasking on aikalailla arkipäivää (terveisin blogitekstin luennolla kirjoittanut).

Maanantaipäiväni pelastus olikin siis Stepan uutukaisen vinyylin asettaminen soittimeen. Tästä albumista ei tarvitse muuta kommentoida kuin sen olevan juuri sitä mitä odotinkin. Puhukoon itse puolestaan:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti