tiistai 20. toukokuuta 2014

Kaunis ja kulunut Praha

Opintomatkalta on kotiuduttu Suomen kesään ! Takana viikon verran kaunista Keski-Eurooppaa, Neuvostoliitto-henkistä Keski-Eurooppaa, hyvää seuraa, hyviä keskusteluja, museoita, vesisadetta, valokuvaamista ja huikeaa ruokaa.

Meitä lähti Prahaan 26 oppilasta ja dosentti, joten meininki oli luonnollisesti hyvinkin erilaista kuin itsenäinen matkustaminen. Heti alkuun on kuitenkin todettava, että kaikki ohjelma, aikataulutus ja käytännön asiat olivat hoidettu todella hyvin. Kiitos siis kahdelle matkanjärjestäjällemme, ei ole helppo duuni.

Ohjelmaa oli päivittäin, viidestä kahteentoista tuntia ohjattua tapahtumaa – nähtävyyksiä sekä päivittäinen dosentin luento, missä käytiin Tsekin historia kronologisesti kokonaisuudessaan läpi. Kävimme läpi suuren kasan nähtävää, ja valinnat olivat aika osuvia. Kääntöpuolena omaa aikaa ei ollut ihan hirveästi, itse ratkaisin ongelman heräämällä selkeästi ohjelman alkua aikaisemmin (07.00 – 09.00 aamulla, ohjelma alkoi yleensä 12.00) jotta pääsin tutustumaan tähän Tsekin pääkaupunkiin omalla tavallanikin. Iltaisin olisi kyllä ollut aikaa, baareissa kun en käynyt, mutta kaikki nähtävyydet yms. menivät kiinni yleensä kuudelta. Vietinkin iltani keräillen rauhassa hostellilla, nauttien kiireettömyydestä ja nukkuen normaaleja yöunia baarikävijöiden viiden tunnin unia vastaan. After all, loman funktio on myös rentoutuminen.

Ryhmälampaana kulkemisessa on huonot puolensa, päällimmäisenä hitaus. Toisaalta taas, historianopiskelijoiden ohjelma oli luonnollisesti täynnä kiinnostavia kohteita, joista osaan en varmasti olisi tajunnut mennä omatoimisesti. Vierailukohteistamme löytyi mm. Prahan linna, Pražský hrad, kaikkine nähtävyyksineen, Vysehrad, Old Town Hall, Letná Park, Pétrin, Alfonso Muchan museo/näyttely ja kommunismimuseo. Kaupungin läpi useampaan kertaan kävelleenä tunnetummat paikat tulivat nähdyksi; Wencelsasin aukio, Kaarlensilta, Dancing Building, John Lennon wall ja fransiskaanipuistokin. Omatoimisesti pienemmällä porukalla kävin Pétrin lookout towerissa, sotamuseossa sekä kansallisgalleriassa katsomassa Slav Epicin. Teimme myös päivämatkan Kutná Horaan, missä kävimme kuuluisassa Sedlecin luukirkossa sekä keskiaikaisessa Hradekin hopeakaivoksessa.

Pyhä Wenceslaus, Tsekin suurmies ja legenda.
Jan Žižka, hussilaissotien menestyksekäs päällikkö ja Euroopan suurin ratsastajapatsas.

Suurin osa aktiviteetista oli positiivista, ja olisin mieluusti käynyt muutamassa lisääkin. Suurimman vaikutuksen tekivät kuitenkin luukirkko sekä Slav Epic. Sedlec ossuary on todella outo pieni kirkko/pyhättö, johon on kasattu iso määrä ihmisten luita, lähinnä pääkalloja. Kirkon rakennuttaneen suvun vaakunakin löytyy noin metrin kokoisena, luonnollisesti luista rakennettuna. Hyvin erikoinen paikka.

Alfonso Muchan taidenäyttely itsessään oli jo hieno, mutta tuo tšekkiläisen kansalliseepokseen Slav Epiciin perustuva samanniminen maalaussarja oli todella vaikuttava. Kaksikymmentä taulua, joista pienimmätkin olivat valtavia – kuusi kertaa neljä metriä oli aika vakiokoko. Mitään tästä etukäteen tietämättömänä yllätys oli melkoinen avatessani gallerian oven, löytäessäni itseni tehdashallin kokoisesta salista täynnä upeaa taidetta. Mucha on poiminut kaksikymmentä ”slaavilaisen rodun” keskeistä tapahtumaa ja loihtinut niistä uskomattoman näyttävän kokonaisuuden. Näiden historian/fiktion sekoittaminen ja vahva symbolismi vain parantavat lopputulosta. Pakollinen kohde kaikille kaupungissa kävijöille.

Mainittakoon vielä lisäksi St. Vituksen katedraali, joka oli mielestäni jopa Sagrada Familiaa hulppeampi sisäpuolelta, joskin Sagrada voittaa ulkomuodon osalta. St. Vitus oli todella isokokoinen, ja sen lasimaalaukset todennäköisesti hienoimmat mitä olen kirkoissa koskaan nähnyt. Lisäksi itselleni lisäinnostuksen tähän toi maininta suosikkini Primordialin kappaleessa Heathen Tribes, jossa luetellaan Euroopan merkityksekkäitä paikkoja. Saint Vitus dance in Praha.

St. Vituksen katedraalin lasimaalaus.
Sedlecin luukirkosta.
Slav Epic vetää mietteliääksi.
Slav Epic.

Valokuvaaminen oli keskeisessä osassa omaa matkaani, otin noin 800 kuvaa. Vaikka sää oli usein huono, harmaan pilvinen tai sateinenkin, oli kaupungissa todella kirkas valo joka vaikeutti kuvaamista. Lopputuloksena oli kuitenkin hyvää jälkeä, noin muutama sata hyvälaatuista kuvaa. Monivuotinen harrastus alkaa kantaa hedelmää, ja selvästikin mitä enemmän kuvaa sitä paremman tuntuman siihen saa. Yleensä käytän puoliksi manuaalisia asetuksia, mutta tällä reissulla käytin lähestulkoon pelkästään täysmanuaalia – hyvillä tuloksilla. Varsinkin ihmisten kuvaaminen, joka on ollut aina itselleni haastavampaa kuin luonto, on nykyisin päällisin puolin tyydyttävällä tasolla. Kehitys näkyy siis.

Prahassa on kaksi välittömästi huomion kiinnittävää kuvauskohdetta: kirkot ja maisemat. Katoliseen tapaan kirkkoja on joka toisessa kadunkulmassa, ja niihin turtuu nopeasti. On hauska ajatella, millainen rooli niillä olisi Helsingissä – jos siirtäisi minkä tahansa keskivertokirkon vaikka juuri Prahasta Helsingin kantakaupunkiin, se olisi välittömästi nähtävyys. Prahassa se on yksi sadoista. Korkeisiin näköalapaikkoihin mielellään kiipeilevänä (tällä kertaa linna, Letnán puisto, Old Town Hall ja Pétrinin näköalatorni) maisemakuviakin kertyy paljon, ja nekin menettävät hohtoaan. Kotona koneelta ne kuitenkin heräävät taas paremmin eloon, ja muutama upea sellainenkin löytyy kovalevyltä.

Vysehradin kukkuloilta Vltavalle.
Näkymä Old Town Hallin huipulta. Punatiilikatot hyvin esillä.
Letná Parkista kuvattu, luoteis-Prahasta. Huomaa siltojen määrä.

Millainen fiilis itse Prahasta ja Tsekistä jäi? Hyvinkin kahtiajakautunut. Upeat keskiaikaiset rakennukset ja punaiset katot, tuhatvuotinen värikäs historia ja lukemattomat patsaat – samalla neuvostohenkinen nuhjuisuus, likaisuus, kuluneisuus ja epämääräisyys. Rakennukset olivat usein huonossa kunnossa, kadut siivottomia, ketään ei tuntunut oikein kiinnostavan mikään, englantia puhutaan huonosti. Asiakaspalvelu on ilmeisen tuntematon käsite, huolimatta työntekijöiden näennäisestä paljoudesta. Museosalissa saattaa olla kolme vahtia, aamukymmeneltä tyhjässä elektroniikkaliikkeessä kolme työntekijää tai vessassa (!) kaksi miestä perimässä maksuja luukun takana, mutta kaikki pitää itse selvittää, asiakaspalvelijat ovat todella kyllästyneen näköisiä eivätkä puhu oikein mitään kieltä muuten kuin mumisten. Vessamaksut ja sisällä polttaminen tuntuivat arkaaisilta käytännöiltä, en edes muistanut että sisällä poltetaan vielä jossain päin Eurooppaa. Todella mukava mm. ravintolassa.
Ärsyttäviin käytäntöihin lisättäköön epämääräinen meininki esimerkiksi museohinnoittelussa. Joskus yli 26-vuotiaat eivät saaneet opiskelija-alennuksia, joskus saivat. Eräs museo oli toisena päivänä ilmainen, toisena maksoi. Paras tapaus oli junamatka Kutná Horaan. Meillä oli ostetut liput ja varatut istumapaikat, mutta niillä istuikin jo paikallisia, kieltäytyen liikkumasta mihinkään ja suhtautuen meihin kuin ilmaan. Osa meidän porukastamme istui sitten lattialla.

Hyvää puolta edusti tosiaan käsin kosketeltava historia, ajoittainen kauneus, toimiva joukkoliikenne sekä erityisesti hintataso ja ruoka. Todella hyvät liharuoat suomalaisittain pilkkahintaan. Söin käytännössä viikon sikaa, sillä se tehdään Tšekissä paremmin kuin Suomessa eikä maksa juuri mitään. Jos saat herkullista siankyljystä viidellä eurolla, ei ruokavaliolle jää paljoa mahdollisuuksia. Reissumme korkeatasoisimmassa ravintolassa käynti maksoi kolmelta ihmiseltä alkupalan, pääruoan, jälkiruoan, oluiden ja kahvin osalta yhteensä 53 euroa. Makukin oli mitä parhain, söin kermakeittoa krutongeilla, villisikaa ruusunmarjakastikkeessa ja juustokakkua. Olutkin oli niin halpaa, että se oli aina ykkösvalinta ruokajuomaksi. Kun Hoegaardenin reilu puolilitrainen maksaa 2e, et vain halua ostaa kokista. 2dl mehua maksoi tuplat oluttuopista yleensä. Gastronomisena kokemuksena siis todella miellyttävä matka.

Sotamuseon neuvostotankki ja itse bloginpitäjä.
Mainittakoon vielä hostellin (Hostel Florenc) olleen positiivinen yllätys, kaikki sujui vaivattomasti ja kätevästi, ainoa miinus siitä ettei huonetta siivottu koko viikon aikana kertaakaan enkä saanut oikeaa pyyhettä (vain käsipyyhkeen kokoinen rätti). Hintatason ollessa 17e/yö ei liikoja voi odottaakaan, ja hostelli oli kyllä yleisesti ulkoasultaan siisti sekä asiallinen, henkilökunnankin ollessa pätevää ja 24h paikalla. Isona plussana juuri sopivan kattava ilmainen aamupala, jota kyllä hyödynnettiin tunnin verran joka aamu.

Hyvä ja kokemusrikas matka takana siis, paljon nähtävää, mahtavaa ruokaa, hyvää valokuvaamista, matkailufiilistä ja totaalinen irtiotto arjesta & rutiineista sekä kaiken lisäksi mainiota seuraa – kyllä Kronoksesta löytyy hyvää väkeä! Erityiskiitos huoneen jakaneelle kolmikolle, joka oli isossa roolissa hyvien pohdintojen ja keskustelujen parissa.


Nyt Suomenmaassa vallitsee kesä, ja itselläni koulusta loma, joten siinäpä seuraavien kuukausien teema. Heinäkuuksi odottaa taskussa lentoliput Italiaan. Tänään olen siivonnut, käynyt salilla, lueskellut Lovecraftin kokoelmien toista osaa ja maalannut Chaos Maraudereja kaverin WoC-armeijaan Nebelhornia kuunnellen. Ulkona tuoksuu kesä, tästä on hyvä jatkaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti