sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Loma !

Lomilla ollaan ! Edessä neljä viikkoa palkallista lomailua, kyllä vain. Tässä olen jo hiljalleen siirtynyt lomatunnelmiiin, töiden ohella olen lähinnä viettänyt kotioleiluelämää lukien, katsellen leffoja / sarjoja ja puuhaten figujen parissa. Mitään liian vakavaa ei ole jaksanut kerrankin tehdä, vähän salia mutta muuten kulttuurin / viihteen parissa. Sopii varsinkin näihin säihin, tuollahan saa käyttää hupparia + takkia. Ja ylihuomenna on heinäkuu, huhhuh. En kyllä muista näin kylmää kesää hetkeen.

Luettuani pari pidempään odottanutta kirjaa pois päiväjärjestyksestä lainasin spontaanisti kirjastosta neljän kirjan kasan. Mikä parasta, luin ensimmäisen niistä reilussa vuorokaudessa; viisisataasivuinen möhkäle meni ihan vanhan ajan tahdilla. Tämä on hyvin mieltälämmittävää, itseluottamukseni lukemistani kohtaan palasi kertaheitolla. Koulukirjojen kanssa tuhraantuu välillä nimittäin jopa viikkoja joihinkin satoihin sivuihin, enkä ole ehtinyt varsinaisesti ahmia fiktiota sitten Song of Ice and Firen. Lapsena / nuorempana saatoin kuitenkin lukea 900 sivua päivässä, ja trilogiat menivät yleensä viikossa. Tätä olen monesti kaivannut, ja aion tehdä parhaani ehtiäkseni nauttia rennosta kirjallisuudesta mahdollisimman paljon vastedeskin.

Hyvää ja hauskaa luettavaa, iskee varmasti jokaiseen nörtinpuolikkaaseen.

Tuo lukemani kirja oli siis Ernest Clinen Ready Player One, hauska ja värikäs romaani vuoden 2044 maailmasta. Kirjan isoin anti on sen laajalti viljelemissä peli-, musiikki-, elokuva- ja tv-sarjaviittauksissa, ja suurin osa mitenkään merkittävistä 1970-90-lukujen tuotteista vähintäänkin mainitaan kirjassa. Olin joskus lukenut tämän arvion Pelaaja-lehdestä, mutta unohtanut sittemmin koko teoksen. Löytäessäni sen hyllystä lainasin kirjan välittömästi, ja päätös kannatti. Todella hyvä ja leppoisa kirja, jota ei malta laskea käsistään. Aidolle 1980-luvun kasvatille tarjoaisi varmaan vielä enemmän. Kyllä tämä itsenikin innoitti palaamaan pelien ääreen, ja viime päivinä onkin tullut hiukan pelaillut Skyrimiä sekä vanhaa kunnon Champions 2:ta PS2:lla, heh.

Yläasteaikojen klassikko pääsi uudelleenpeluuseen.

Ruudun puolella katseltiin jälleen yksi American Dadin kausi pois, mutta ennen kaikkea vajaassa viikossa tuli nautittua Vikingsin juuri päättynyt toinen tuotantokausi. Se oli erilainen kuin ensimmäinen, selkeästi moniulotteisempi, vähemmän mustavalkoinen ja poliittisia kiemuroita täynnä, mutta loppupeleissä pidin tästä vielä enemmän kuin ensimmäisestä. Ensimmäinen kausi on iloisempaa ja seikkailuhenkisempää, ehkä jopa naiviimpaa, toisen kauden ollessa paljon harmaampi ja hankalampi. Huomasin usein, etten osaa päättää pidänkö jostakin hahmosta vai en. Loistava sarja siis kuitenkin, tarina etenee, historiallinen konteksti on riittävän kunnossa, päähahmot hyvin tehtyjä ja fiilis ylipäätänsä mukaansatempaava. Ja onhan viikingit aina jees.

Vikingsin toinen tuotantokausi jatkoi loistosarjaa.

Katselinpa historiallisen elokuvankin alkaneen loman kunniaksi, kun paikkasin yleissivistyksessäni olleen massiivisen aukon ja katsoin Braveheartin. Tämä Mel Gibsonin taidonnäyte vuodelta 1995 nousi heittämällä näkemieni historiallisten elokuvien ykköseksi, ja minä suorastaan keräilen niitä. Kolmetuntinen eepos, joka pitää katsojan koko ajan otteessaan; niin kuvausteknisyys, musiikki, näyttelijät, hahmojen kehitys, historialliset faktat, draaman kaari, puhdas tunnelma, valaistukset kuin taisteluiden alkeellinen brutaaliuskin oli nappiosuma. Oli todellakin korkea aika nähdä tämä.

Tämä kohtaus: Braveheart Freedom Speech
Tai nämä musiikit: Braveheart song

Jokin näissä Irlannin ja Skotlannin historioissa viehättää aivan mielettömästi. Voipi olla, että joudun koulutöitäni näiden parissa tekemään enemmänkin. Ainakin kova haastaja esimerkiksi kandia varten. Katsotaan, jos löydän juuri sopivan tutkimusaiheen jompaan kumpaan liittyen.

Erinomaisen hyvä klassikko.

Iso kasa leffoja ja elokuvia on tosiaan tullut nähtyä viime viikkoina, mutta muista voisi mainita lähinnä We're the Millersin. Kaikin puolin B-luokan komedian oloinen tapaus, joka osoittautui kuitenkin skeptisyydestä huolimatta erittäin hauskaksi leffaksi. Jokainen hahmo on hauska, eikä leffa nojaa yhteen kikkaan (vrt. HIMYM ja Barney), ja huumori on juuri sopivan laatuista - ei liian överiä, mutta sopivan terävää kuitenkin. Parhaita komedioita pitkään aikaan.

Tänään on tiedossa Tuska Open Air, seitsemäs kerta kun tuonne menen. Neljä Kaisaniemen Tuskaa ja nyt kolmas Suvilahden. Ainakin näin sadesäällä Suvilahti asvaltteineen on parempi. Veljen kanssa mennään, ja tässä sulkeutuu tavallaan ympyrä: olin itse ensimmäistä kertaa seitsemän vuotta sitten, kahdeksannen ja yhdeksännen luokan välissä, eli juuri samanikäisenä kuin mitä hän nyt on. Tärkeimpänä nähtävänä Orphaned Land, Emperor ja Satyricon. Katsotaan paljonko sade tiputtaa meininkiä, koko päivä tuolla on tarkoitus kuitenkin olla. Ei Tuska (tai festarit ylipäätänsä) ole enää sama juttu kuin teini-ikäisenä, mutta parhaimmillaan todella mukava livemusiikin tapahtuma.

Maanantaina lähdemmekin sitten Osmon kanssa viiden päivän fillarireissulle, suuntana Savonlinna. Neljässä päivässä oli tarkoitus tuo 360km polkaista, tähän nuo säät vasta uhkaavilta näyttävätkin. Ei siinä, niin fillarilaukut, retkikengät, teltta kuin sadeasukin ovat melko lailla 100% vedenpitäviä. Katsellahan ja toivotaan ettei ainakaan sataisi joka päivä.

post scriptum: tämä päivityshän näyttää joltain joululoman aktiviteettilistalta. Hieno kesä joo Suomessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti