sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Lomapäivitys

Heinäkuun myötä saapuivat helteet vihdoin ja viimein. Viimeinen reilu viikko on ollut sellaista mitä kesältä odottaakin. Sääli vain, että viime viikon alku oli yhtä pysyvää harmautta ja jatkuvaa sadetta – peruttiin pyöräreissu, ei ole mitään mieltä käyttää lomaansa johonkin mikä ei ole oikeasti leppoisaa. Sääennustukset näyttivät sadetta reitillemme joka päivä, joten se siitä. Katsotaan ensi kesänä uudestaan.

Tuska oli myös harvinaisen tuskallinen (sic) sateen vuoksi, seitsemän tuntia jatkuvassa vesisateessa ja ehkä jopa kymmenessä asteessa ei aivan vastaa käsitystäni kesäisestä festaripäivästä. Tätä mieltä oli myös muu yleisö, joka oli päättänyt melko viisaasti jäädä kotiin. Tyhjin Tuska mitä olen seitsemän kerran aikana todistanut. Eipä siinä, itse keikat olivat kuitenkin sitä mitä odotinkin: Orphaned Land tarjosi loistavan raikkaan keikan, jonka ajan edes voimistunut sade ei haitannut. Satyricon ja Emperor eivät tarjonneet yllätyksiä, eivät pettymyksiä, perusvarmat kiskaisut kummaltakin. Satyricon tosin soitatti liikaa uusimman, surkean levynsä kappaleita. Yllätyskortin tarjosi Powerwolf, jota en ollut kuullut, mutta joka jäi mieleen energisenä ja hyväntuulisena metallina. Summa summarum, meiningiltä, olosuhteilta ja yleiseltä festarifiilikseltään surkein festari missä olen ollut (niitä onkin kertynyt jo 12), artistien suhteen sitä mitä pitikin. Orphaned Land teki päivästä käymisen arvoisen. Katsellaan taas ensi vuonna mitä on tarjolla.

Orphaned Land 
Satyricon

Lomailu on onnistunut tehtävässään, sillä nyt alkaa hiljalleen energisyys palata. Olin rankan lukuvuoden jäljiltä jo valmiiksi melko epämotivoitunut mihinkään vaativampaan tehtävään, ja kesäkuun sata tuntia töitä vetivät mukanaan sängyn pohjalle kykenemättömänä mihinkään kovin rakentavaan. Neljätoista päivää lomaa takana, ja olen saanut rauhassa puuhailla kaikenlaista mitä talven & arjen mittaan kaipaa, muttei ehdi tarpeeksi tehdä: kirjojen lukemista, aamuviiteen pleikkarin pelaamista (pelattiin Champions 2 läpi), reilusti Jatkoajan hommia, musiikkikirjaston siivoskelua, muutama rästileffa, hyvää ruokaa, reilusti maalailua, figupelipäivä ja lautapelipäivä, futiksen MM-kisojen katselua, kaverin grillikekkerit ja toisen kaverin synttärit, pari yötä mökillä, Eiran rantaa – alan olla valmis palaamaan aktiivisten ihmisten kirjoihin.

Lautapelipuolella pelasin monen kuukauden jälkeen ensimmäiset pelini, ja kohdepeleinä tällä kertaa perinteisempien Elder Signin ja Mansions of Madnessin ohella porukkamme uutukainen Yggdrasil. Hyvin yksinkertainen, komeasti kuvitettu ja tarpeeksi variaatiota tarjoava armoton peli, jossa pelataan yhdessä porukalla viikinkijumalien muodossa ”pahoja” jumalia (Loki, Hel, Surtr, Fenrir, Nidhögg, Jormund) vastaan. Jormundia turpaan Amon Amarthin soidessa pelimusiikkina, Yggdrasil tarjosi parille päivälle hajautettuna neljä peliä laadukasta ajanvietettä (yhtäkään ei tosin voitettu).

Uusin lautapelitulokas.

Figupuolella olen saanut kasaan kohta puolet Osmon Warriors of Chaos-armeijasta, eikä Danielin Vampire Countienkaan tilanne näytä huonolta. Omasta Dark Elf-listasta puuttuu tasan 17 modelia. Kolme armeijaa maalattuna -14 tavoite elää edelleen. Pelasimme myös parhaan Triumph & Treachery- moninpelin tähän asti, todella tasainen ja monipuolisen kaoottinen. Voitto jäi vissiin sadan pisteen erosta kiinni. Maalauspuuhasteluihin uusia tuulia tuo paint station, jonka vihdoin ostin alustana toimineen MacBookin pahvilaatikon tilalle. Näin kymmenen vuoden jälkeen ihan fiksu sijoitus, tekee maalaamisesta miellyttävämpää.

Tästä...
...tähän. Selkeästi parempi työskentelypiste.

Paolo Giordanon Alkulukujen Yksinäisyys oli hyvin taitavasti kirjoitettu, mutta tarinaltaan ehkä ei lopulta mieleenpainuvin kirja. Tarinalle on kuitenkin annettava krediittiä odottamattomasta, anti-kliseisestä lopusta. Giordanon isoin valtti on hänen kykynsä kuvata hyvinkin erilaisten ihmisten vaikeitakin ajatuksia ja tunteita realistisesti.

Lukion toisen maantiedonkurssin kirjan luin ihan puhtaasta mielenkiinnosta ainetta kohtaan, jolle en löytänyt aikaa lukiossa. Valitsin pitkän matematiikan harkitsemieni filosofian ja maantiedon tilalle, reaaleista jäi historia ja psykologia. Maantiedon sosiaaliset puolet ovat kuitenkin hyvin mielenkiintoisia, esimerkiksi kaupunkien muodostumisen ja kehittymisen piirteet ovat kiinnostavia. Maantiede on myös sopivan poikkitieteellinen ja historian kanssa monin paikoin läheinen aine. Olen harkinnut, jos lukisin aineenhallinnan kolmanteenkin opetettavaan aineeseen historian ja yhteiskuntaopin ohelle. Lisäduunia, mutta hyödyllistä. Maantieto jossakin muodossaan voisi olla potentiaalinen ehdokas.

Tällä hetkellä kirjanmerkkiä kuluttaa kuitenkin Umberto Econ Foucaultin Heiluri, seitsemänsataasivuinen ”Dan Brownin parempi versio”. Salaliittoteorioita, temppeliherroja, mystiikkaa, mitä näitä nyt on. Vielä on kesää jäljellä seitsemän viikkoa ennen koulun alkua. Vaikka katselinkin jo alustavasti tulevan lukuvuoden kurssisuunnitelmaa, otetaan vielä kaikki irti kesästä ja deadlinettömyydestä.

Nyt on edessä vielä loman maistuvin pala, nimittäin huomenna lähtö kymmeneksi päiväksi Italiaan. Jemima, rinkka, junamatkat, kulttuuria ja historiaa, lämpöä, kiireettömyyttä, fiilistelyä ja hyvää ruokaa. Venetsia – Firenze – Monte Argentario – Rooma.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti