keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Unelias Antalya

Työpaikkani viikon talviloma/yliopiston joululoman viimeinen viikko vietetty, eli viikko Etelä-Turkin Antalyassa takana. Välimeren rannalla Antalyanlahdessa sijaitseva kaupunki on yli kaksi tuhatta vuotta vanha, ja tänä päivänä tunnettu rantalomakohde. Lähdimme viikoksi pakoon Suomen pakkasia ja ottamaan irtioton arjesta.

Kaupunki sijaitsee todella komealla paikalla. Laadukas hotellimme sijaitsi vanhassa kaupungissa aivan sataman vieressä, ja siitä oli mukava lähteä päivittäin liikkeelle. Vanha kaupunki on alueena varsin pieni, päästä päähän kävelee parissakymmenessä minuutissa, mutta pikkukatuja- ja kujia riittää hämmästyttävän paljon. Ajoittain jyrkästikin alaspäin viettävä kaupunginosa on ahdas ja hyvin vanha, mutta kuitenkin suhteellisen siisti ja helppokulkuinen. Muutamat modernimmat rakennukset, kuten hotellimme, rikkovat vanhojen kivitalojen, muurinpätkien, pihapuistikkojen ja basaarien symmetriaa. Ilma oli hyvin raikasta, meren läheisyyden, korkeuden ja autojen vähäisyyden ansiosta.

Antalyanlahti tammikuun auringossa.
Muureilta alas rantaan vievät sivuportaat.

Nähtävää kaupungissa ei itsessään mitenkään suunnattomasti ole, mutta vanhaan kaupunkiin (Kaleiçi) saan muutaman päivän käytettyä jos ja kun hitaaseen tahtiin tallustelee. Hıdırlıkin kaksituhatvuotinen torni näköalapaikkoineen on yksi kaupungin keskeisimpiä nähtävyyksiä. Torni rakennettiin alun perin itäroomalaisen virkamiehen mausoleumiksi, ja on toiminut mm. kirkkona ja vartiotornina. Seldzukkiajoilta säilynyt Yivlin minareetti, keisari Hadrianuksen kunniaksi rakennettu portti, lukuista moskeijat sekä uuden ja vanhan kaupungin välissä oleva kellotorni ovat myös jonkin asteen nähtävyyksiä. Kaupungin historiallinen painoarvo on kuitenkin yksittäisiä kohteita enemmän läsnä koko ilmapiirissä. Satama-alue hyvin säilyneine kaupunginmuureineen on upea, ja sen aallonmurtaja kalastajaukkoineen on suorastaan idyllisyyden perikuva. Ehkä parasta koko Antalyassa on kuitenkin maisemat, sillä alas Välimerelle avautuva näkymä on upea. Huonolla säälläkin turkoosina hohtava kaunis Välimeri ja vastarannan kaukaiset Taurus-vuoret olivat näky, johon ei kyllästynyt mitenkään. Alhaalla meren tasolla on vain satama ja hiekkarannat, muuten kaupunki on korkealla jylhien rantakallioiden päällä, ja näkymät alas merelle ovat mistä tahansa päin kaupunkia mahtavia. Meren puoleltakin tutustuimme seutuun, kun kävimme vajaan tunnin kestäneellä veneajelulla lahdella. Komeaa oli, ja aurinko paistoi laivan kannelle todella lämpimästi.



Hıdırlık Tower

Rantakallioilta oli upeat näkymät.


Yivlin minareetilta alas vanhaan kaupunkiin.
Yivlin minareetti takaoikealla.
Paikallisia ukkoja lämmittelemässä viileällä säällä.


Hadrianuksen portilta.
Vanhan kaupungin satama muureineen.

Välimeren maiden talvihorros näkyi selvästi kaupungissa, varsinkin sen vahvuuden ollessa nimenomaan merenrannassa. Turisteja oli vähän, ja he koostuivat käytännössä yksinomaan itä-aasialaisista sekä venäläisistä. Paikallisiakin oli kovin vähän liikkeellä, vanhan kaupungin kadut olivat lauantai-iltaa lukuun ottamatta täysin autioita viimeistään pimeän laskeuduttua. Enemmän väkeä näki ainoastaan uuden puolen suurilla kävelykaduilla ja ostoskeskuksissa. Monet vanhan kaupungin ravintoloista ja liikkeistä olivat kokonaan suljettu. Ikivanhan vanhan puolen ilmapiiri oli muutenkin rauhallisen unelias, enkä usko sen kesälläkään olevan väentungosta täynnä, mutta nyt siellä sai olla todella olla omassa rauhassaan. Antalyassa on miljoona asukasta, mutta sitä ei todellakaan huomaa ainakaan näin talviaikaan kuin korkeintaan liikenneruuhkassa.



Vesi oli kirkasta ja kaunista talvellakin.

Niin, liikenne. Vuokrasin ensimmäistä kertaa ulkomailla auton vuorokaudeksi käyttöön, sillä halusimme nähdä Goynukin kanjonin noin 40 kilometrin päässä lounaaseen Antalyasta. Kanjoni oli kaunis pala vuoristoa ja koskematonta luontoa, jossa sai useamman tunnin kulumaan kävellessä. Turkin kasvillisuus ei nopealta vilkaisulta hirveästi erotu kotimaamme vastaavasta, mm. kuusipuita löytyy, mutta jo pelkästään vuoristo on aina suomalaiseen tasaisuuteen tottuneelle hienoa nähtävää. Oli hyvä kokemus käyttää yksi matkapäivä luonnonläheiseen aktiviteettiin. Olipahan muuten ilma raikasta ja vuoristopurojen vesi kylmää. Tällaisia saisi olla Suomessakin.

Göynük Canyon 
Göynük Canyon 
Göynük Canyon 
Autolla ajaminen ulkomailla oli mielenkiintoinen kokemus. Vuokrahinta oli kohtuullinen, auto hyvä (Renault Symbol), ja ajaminen miellyttävää – aurinkoisena päivänä hyväkuntoisten vuoristoteiden ajaminen Välimeren välkkyessä vieressä ei ole lainkaan hassumpaa. Paikallinen liikenne on kuitenkin hiukan erikoista hyviin tapoihin ja suomalaisuuteen tottuneelle suomalaiselle, sillä mm. kaistat ja vilkku ovat hyvin suurpiirteisiä käsitteitä paikallisille. Ei Turkki mikään Intia liikenteen osalta ole, mutta hiukan tavallista varovaisemmin tuli ajettua. Isoin ongelma oli illalla pimeän laskeuduttua taajama-alueet, missä ei ollut lainkaan katuvaloja, vaan sai pärjätä säkkipimeässä pelkillä auton valoilla. Ei mitään murheita kuitenkaan, ajaminen sujui hyvin ja auton navigaattori piti enimmäkseen oikealla tiellä. Ehdottomasti vastedeskin hyvä vaihtoehto ulkomailla, jos on kiinnostava kohde lähiseudulla. Hinnasta huolimatta voittaa matkustustapana bussit tjsp. mennen tullen.

Ruokailu on aina keskeinen osa matkailuani, ja suhtaudun suurella mielenkiinnolla paikallisiin ruoka- ja ravintolakulttuureihin. Turkki on suomalaisittain edullinen maa, ja se näkyi ravintoloissa – korkeatasoisetkaan ravintolat eivät tehneet lompakkoon merkittävää lovea. Olimme kerrankin fiksuja etukäteen, ja katsoimme TripAdvisorista kaupungin parhaimmat ravintolat, emmekä joutuneet pettymään. Niin liha- kuin kalaruoatkin olivat erinomaisia. Söin mm. elämäni parasta naudanpihviä, 72h haudutettua lammasta sekä uskomattoman hyvää itse tehtyä maustettua jäätelöä. Erilaista ruokailua mahtui mukaan todella laidasta laitaan, sillä söimme niin mäkkärissä kuin fine dining-ravintolassakin. Jälkimmäisessä näkyi kenties eniten hintataso, Suomessa tuollainen maksaa kahdelta 150+ euroa, tuolla riitti vajaat 60e. Jälkiruoista mainittakoon vielä lokum, hyytelönnäköiset ja kuution muotoiset makeiset, joihin tykästyin kovin ja toin kotiinkin asti. Turkkilaista teetä join päivittäin aamupalan yhteydessä, ei sen nyt sen erikoisempaa ole kuin muuallakaan, mutta hyvä tapa aloittaa aamu varsinkin näin talviaikaan.




Matkan ainoa todellinen huono puoli oli paljon ennakko-odotuksia huonommat säät. Tammikuisessa Antalyassa on keskimäärin 10-15 astetta, kun meidän vierailumme aikana lämpötila pysyi useana päivänä selvästi alle kymmenessä asteessa. Auringon laskettua viiden aikaan lämpö tippui toisinaan jopa lähelle nollaa, eikä tilannetta auttanut ensimmäiset kolme päivää raivonnut kova tuuli, joka tuli seinistäkin läpi. Paikalliset eivät osaa suojautua kylmyydeltä oikein mitenkään, kivitaloissa ei ole keskuslämmityksiä vaan ainoastaan takka. Tämä tarkoitti ravintoloissakin usein korkeintaan viittätoista astetta sisällä. Onneksi pahasti kylmiä päiviä oli vain muutama, ja ne pysyimmekin enimmäkseen hotellin uumenissa. Sunnuntaina olikin jo +17 ja paahtava auringonpaiste, jossa olisi pärjännyt pelkällä t-paidallakin.

Hotellimmekin kamppaili epätavallisen kylmän tammikuun kanssa, sillä sen sähköt katkeilivat muutamaan otteeseen, eikä huoneen lämpötila aina pysynyt edes yli kahdessakymmenessä. Alakerrasta löytyi kuitenkin ilmainen sauna, jota hyödynsimmekin useampaan otteeseen. Mikään hamam ei ollut kyseessä, vaan ihan tavallinen pieni sähkösauna. Hotelli oli kaikkiaan oikein hyvä, huone oli tilava ja mukava, palvelu oli hyvää ja kohteliasta, englanninkielen taito poikkeuksellisesti hyvää, kattava aamupala sisältyi hintaan ja kaikki tarvittava järjestyi moitteettomasti, auton vuokrauksesta karttoihin ja taksisoittoihin asti. Neljän tähden hotelli, jonka ainoa puute oli pahviset seinät joissa varsinkin tuuli ujelsi yölläkin melko lujaa.




Kaikkiaan matka oli hyvä ja tervetullut. Tärkeintä oli päästä irti arjesta ja rutiineista, ja tässä kyllä onnistuttiin. Kaiken muuttorumban ja loppuvuoden koulukiireiden päälle oli mahtavaa olla täysi viikko ilman kunnollisia suunnitelmia. Ei tarvinnut tehdä yhtään mitään mitä ei juuri sillä hetkellä halunnut. Kaupunki oli kaunis, ruoka oli hyvää, ja nyt on jälleen yksi nurkka Euroopasta nähty. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti