torstai 5. helmikuuta 2015

Positiivisen kiireinen


Elämä on pitänyt varsin positiivisen kiireisenä. Pitkiä päiviä tulee tehtyä, aamusta iltaan riittää tekemistä, ja usein vasta kuuden-seitsemän aikaan illalla himassa. Kaikki on kuitenkin erinomaisesti, arkeni on hyvin viihtyisää ja olen puuhastellut lähinnä omien intressieni parissa. Työn ja vähäisten luentojen ohella olen mm. viettänyt useammankin pelipäivän, nähnyt kavereita, treenannut, lukenut ja maalaillut.

Ainoa pienimuotoinen ongelma tällä hetkellä on opiskelumotivaation puute, mutta toisaalta olen ollut 100% paikalla luennoilla tänä vuonna. Luennoista pitääkin todeta, että Sixten Korkmanin ja Nalle Wahlroosin taloustieteen luennot olivat erinomisia, ja parhaita yksittäisiä luentoja millä olen koskaan ollut. Sinänsä surullista yliopiston kannalta.
Tällä hetkellä pitäisi lähinnä hioa kandia, lukea tuleviin kirjatentteihin ja kirjoitella taloustieteen luentopäiväkirjaa; ei mitään ylitsepääsemätöntä tosiaan, mutta kaikki muu tuntuu oikeastaan kiinnostavammalta. Ehkä vika on näissä kursseissakin, en jaksa syttyä sosiologian kirjatentteihin tai työelämäorientaatiokurssiin. Noh, kyllähän nämä aina hoituvat. Tänään sain jo luetuksi useamman tunnin sosiologiaa, vaikka Auguste Comte ei todellakaan vakuuta.

Loppuvuoden kiireiden pakottaman parikuukautisen treenittömän tauon jälkeen olen saanut palattua salin uumeniin. Kolmas täysi treeniviikko menossa, ja tuntuma alkaa olla palautunut. Vaihdoin Fitness24/7:lta UniSportille muuton myötä. UniSport on paitsi halpa (100e/12kk) ja kattava palveluntarjoaja, myös sijanneiltaan erinomainen – Kumpulan ja keskustan salit ovat kummatkin ihan vieressä, toinen kotoa 10min ja toinen yliopiston kyljessä. Tarkoitus olisi taas saada vietettyä vuosi mahdollisimman vähäisillä treenitauoilla ja hiljalleen kehittyäkin. Viime vuonna kesään asti oli tauoton putki, ja syksykin oli ihan jees, mutta marras-joulukuu olivat puhdasta taukoa treenistä. Samalla olen kääntänyt ruokailuani jälleen asteen terveellisempään suuntaan, joten tosissaan tässä taas haetaan kehitystä. Fyysinen hyvinvointi heijastuu niin moneen asiaan ihan jo vastustuskyvystä ja jaksamisesta lähtien, että siihen kannattaa aina panostaa jos resursseja löytyy.



Lisääntynyt vapaa-aika on näkynyt pelipäivien lisääntymisessä. Oli peliformaatti mikä tahansa, vie se yleensä koko päivän (pl. aamuvuoro töissä onnistuu), joten ymmärrettävästi näihin on välillä hankala irrottaa aikaa. Nyt on kuitenkin kolme viikkoa peräkkäin tullut pelailtua: lautapelipäivä (Yggdrasil + Arkham), figupäivä (Mordheim-kampanjan startti) sekä korttipelipäivä (kuusi tuntia Keski-Maan Velhoja). Erittäin viihdyttävää ja rentouttavaa, kauan kaivattua stressivapaata tasapainoa vähemmän kiinnostaville aktiviteeteille. Mordheimin parissa harrastusaikakin on sujunut, kun olen maalannut Witch Hunter- ja Night Goblin-gangeja kasaan sekä tuskaillut figukuvaamisen parissa. Tarinapohjainen, puoliksi roolipelimäinen minipelejä pyörittävä suorastaan kulttimaineen saavuttanut Mordheim on ollut kauan suunnitelmissa, ja on hienoa päästä pelaamaan sitäkin. Fantasy Battle lienee hetken tauolla tätä myötä.



Tuoretta tulokasta Mordheimia...
...ja vanhaa tuttua Arkham Horroria.


Lukaisin Hannu Rajaniemen trilogian päätösosan, viime syksynä ilmestyneen Kausaalienkelin. Rajaniemen mahtavan mielikuvituksellinen, helposti lähestyttävä sci-fi toimii kolmannessakin teoksessa. Tällä kertaa oli ehkä hiukan hankala päästä alkuun, kun kahden edeltävän teoksen tapahtumia ei juuri kerrata vaikka matka jatkuu suoraan. Parisataa sivua menee vähän miettiessä että mitäs sitä edellisissä tapahtuikaan. Kausaalienkeli niputtaa tarinankaaret tyylikkäästi yhteen ja selittää kaiken mikä edeltävissä osissa on jäänyt auki. Hyvin suositeltavaa lukemista: huumorintajuista, rikasta kielenkäyttöä, yksinkertaiset mutta toimivat draaman kaaret, korkealentoista what if-pohdintaa ihmiskunnan tulevaisuudesta sekä suuri määrä siistejä fysiikan sovelluksia, jotka samalla tuottavat rivilukijalle eniten päänvaivaa (Hawking-säteily tai kvanttimekaniikka tuskin ovat kaikille selkeitä käsitteitä). Parin vuoden päästä tulen lukemaan koko trilogian yhteen putkeen uudestaan, sen verran korkeatasoinen sarja on kyseessä.

Trilogian taidokas päätösosa.


Pidentyneet koulu- ja työmatkat sekä muutenkin enempi liikkeellä oleminen tarkoittavat huomattavasti kasvanutta musiikinkuuntelun määrää. Uutta musiikkia on samalla tullut jälleen haalittua. Primordialin marraskuussa ilmestynyt Where Greater Man Have Fallen löysi tiensä vihdoin soittimeeni. Asan Terveisiä Kaaoksesta, Sentencedin Cold White Light sekä Ruudolfin Doupeimmat Jumala Seivaa ovat myös tervetulleita uutukaisia 50-gigaiseen musiikkikirjastooni. Primon uusin on selvästi synkempi ja karumpi kuin edellisensä, mutta selvästi oma itsensä. Laatutavaraa, vaikka ei ehkä mustempien mielenmaisemiensa takia sovikaan aivan joka päivään To the Nameless Deadin tai Redemption at the Puritans Handin tapaan. Hyytävän hyviä riffejä, huolella rakennettu soundimaailma sekä Nemtheangan uskomattoman venyvä ääni – Primordial on Primordial.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti