lauantai 14. maaliskuuta 2015

Kevään alku ja intensiivinen opiskelu

Paljon on taas vettä virrannut Vantaanjoessa sitten viime päivityksen, isoimpana syyllisenä tietokoneeni kovalevyn kosahtaminen. Olen kärsinyt jo monta viikkoa tietokoneongelmista, ja selvisipähän syykin nyt ammattilaisten diagnoosissa. Täysin käyttökelvoton kone ei ole ollut, mutta hyvin lähellä. Tästä on luonnollisesti ollut haittapuolensa mm. koulutöiden osalta, mutta kokemus on ollut yllättävänkin positiivinen. Olen joutunut (saanut) kyseenalaistaa omaa tietokoneenkäyttöäni ja ruutuaikaani jouduttuani väkisinkin katsomaan ajankäyttöpreferenssejäni uudesta perspektiivistä. En koe viettäväni normaalisti hirveästi aikaa koneella, mutta koneettomuus on vapauttanut rehellisesti yllättävänkin paljon aikaa käyttööni. Ihminen on usein tapojensa orja, ja nyt vasta olen huomannut, että mm. aloitan ja lopetan päivän yleensä koneella. Turha tapa, ja vastedes aion keskittyä entistä enemmän viettämään aikani koneella koulutöiden parissa sekä muutamalla tarkoin valitulla sivulla – Jatkoaika, muutama blogi sekä muutama uutissivusto ovat ainoat joiden pariin kaipaan lähes päivittäin. Toisaalta, älypuhelimeni mahdollistaa näilläkin kaikilla käynnin, kuten myös kaiken sähköisen yhteydenpidon, joten tavoitteeni on siirtyä tietokoneen käytössä enemmän puhtaaseen opiskelukäyttöön. Sarjat ja leffat toki tulevat usein Netflixistä, mutta katson ne television kautta, eivätkä ne ole samanlaista tietokoneella roikkumista kuin forumeiden selailu tai yleinen päämäärätön surffailu.

                                                                  ***
Viime viikko oli so-called lomaviikko, luentoja ei siis ollut mutta varsin opiskelupainotteisen viikon loma-aspekti näkyi lähinnä muutaman yön mökkivisiittinä ja kotona oleilun suurena prosenttina. Hiukan sarjoja, muutama leffa, pari sarjakuvaa ja vaatimattomasti Space Hulkin maalailua – ei ihmeellistä kerrottavaa vapaa-ajan puolelta. Duuni ja sali on tullut hoidettua, mutta muuten aika on kulunut jo useamman viikon varsin aktiivisesti kaupunkitalouden ja sosiologian tenttikirjojen parissa. Ensi viikon lauantaina tuo kaupunkitalouden tentti, ja siitä viikon päästä sosiologian tentti, johon vielä kaksi kirjaa lukematta. Odotetusti aika on siis kulunut nenä kirjoissa, ja kuluu vielä muutaman viikon verran. Lähemmäs 1400 sivua luettavaa näissä kahdessa tentissä, joista vielä noin 700 lukematta – vaikein osuus eli kaupunkitalous on kuitenkin aivan lopuillaan. Nämä ankaran lukemisen viikot ovat aina varteenotettava haaste, mutta vapaa-ajan puutteen ja lievän lukustressin taustalla on kuitenkin jotakin huomattavan palkitsevaa. Henkisen pääoman karttuminen on suorastaan käsinkosketeltavaa. Vaikka tenttikirjat eivät välttämättä ole sitä mitä ensimmäisenä kirjaston hyllystä valitsisin omatoimisesti, on niissä kaikissa puolensa ja mielenkiintoiset hetkensä. Harva tieto on täysin turhaa, ja olen taas monipuolisen sivistyneempi kuin ennen. Suomen kaupunkitalous ja varsinkin pääkaupunkiseudun järjestelyt niin asuntomarkkinoiden, kaavoittamisen kuin vaikka liikenteenkin osalta on tullut tutuksi. Muutenkin nimenomaan oman mukavuusalueensa ulkopuolella toimiminen ja itsensä (tässä kohti) älyllisesti haastaminen kehittää raakatiedon lisäksi abstraktia ajattelukykyä itsessään. Ei sovi myöskään unohtaa itse opiskelumekanismien ja uuden tiedon sisäistämiskyvyn kehitystä, joilla on varsin suuri merkitys nykypäivän työelämässä.

Eilen ja torstaina vietin yhteensä 14h tiedekunnan pakollisella Microsoft Word-kurssilla, jossa opimme mm. lisäämään kuvan tekstiin ja tekemään erivärisiä otsikkotyylejä. Kohteliaasti sanottuna koin tämän ajanhukaksi, joskin seuranani sattui olemaan muutama jossakin määrin samanhenkinen tuttu opiskelija, ja tämän ansiosta pitkät tunnit sujuivat älykkäässä seurassa hiukan sulavammin. Jos jotakin positiivista hakee, oli ensimmäinen kerta sitten lukion kun koin olevani ns. ”koulussa”, koko päivän ”oppitunneilla”, joka oli ainakin vaihtelua perinteiseen, vahvasti itsenäiseen opiskeluuni.

Eilen, perjantaina 13.3, opintotukiuudistuksen lakiehdotus vedettiin pois. Tällä oli suuri merkitys niin koko mittavalla opiskelijayhteisölle kuin minulle itsellenikin. Uusi opintotukilaki olisi estänyt toisen samanarvoisen tutkinnon tuet (riippumatta paljonko niitä aiemmin oli nostettu), ja olisi tätä kautta aiheuttanut massiivisen määrän komplikaatioita. Laki olisi toteutuessaan ollut hallituksen oman koulutuspolitiikan vastainen – työelämään siirtyminen olisi pidentynyt, välivuosien määrä lisääntynyt ja ihmiset olisivat roikkuneet pidempään yliopistolla. Säästöt olisivat olleet 10M euroa, joka on aivan pikkurahaa valtiotasolla. Oli ilahduttavaa huomata kansalaisten palautteen vaikuttavan konkreettisesti johonkin, olkoonkin että RKP:n ja Kokoomuksen toiminta saattoi hyvinkin olla vain vaalipeliä. Hyvä uutinen yhtä kaikki, sillä olen harkinnut vakavasti toisen tutkinnon hankkimista hamassa tulevaisuudessa. Rakastan opiskelua itsessään, ja viihdyn koulukirjojen parissa. Helsingin yliopiston ongelmat eivät tätä perustaa muuta mihinkään. En koe olevani varsinaisesti ”valmis” muutaman vuoden päästä filosofian maisterina, joten toinen tutkinto voisi olla hyvä vaihtoehto. Ei sillä että ihminen olisi millään muotoa ”valmis” koskaan. Koen kuitenkin, että institutionaalisella opiskelulla on vielä paljon tarjottavaa minulle.

Sumuinen sää kietoutui Helsingin ympärille pitkäksi aikaa, mutta tällä viikolla olemme vihdoin saaneet nauttia kevään lämmittävästä auringosta ja sinisestä taivaasta. Tämä luonnollisesti vaikutta mielialaan vähintäänkin positiivisesti. En pahoittanut lainkaan mieltäni herätessäni toissapäivänä varhain aamulla läpi verhojen paistavaan aamuaurinkoon.
Eilen tilille napsahti suoritusmerkintä muutaman viikon takaisesta sosiologian oppihistorian tentistä, joten pitkän viestin päätesanoiksi lainaan eräitä oppialan suuria hahmoja. Heidän ajatuksensa ovat herättäneet paljon ajatuksia ja ovat varsin mielenkiintoisia. Tutustuminen sosiologian klassikoihin on ollut todella antoisaa ja ehdottomasti yllättävän miellyttävää. Harvojen kanssa olen samaa mieltä kuin korkeintaan osakokonaisuuksista, mutta tärkeintä onkin perehtyä erilaisiin tulkintapoihin yhteiskunnastamme ja sen sosiaalisista lainalaisuuksista. Nämä lainaukset eivät kuvasta missään nimessä näiden suurmiesten koko teoriakehystä, vaan ovat enemmänkin kontekstistaan irti poimittuja lausahduksia, jotka tavalla tai toisella ovat kuitenkin erityisen mielenkiintoisia:

- Jean-Jacques Rousseau: ”Ihmisen autenttisuus ja aito vapaus ovat mahdollisia vain yksinäisyydessä”
- Ferdinand Tönnies, vastauksena Nietzchelle (”Ihmiset, tulkaa koviksi”): ”Ihminen, muista että olet ihminen”
- Emile Durkheim: ”Koko sosiaaliseen elämään kuuluu kaikkien mytologioiden ja dogmien jälkeenkin eräänlainen asketismi; se on kaiken inhimillisen kulttuurin olennainen osa”.
- Charles Baudelaire: ”Esteettisesti moderni on ohimenevää; modernin taiteen tehtävä on tarttua tähän hetkeen – näin muoti on suorastaan modernin metafora.”
- Benjamin Franklin ei ollut sosiologi, mutta hänen teesinsä ansaitsee maininnan: ”Vasaran äänen on kuuluttava aamuviideltä pajasta, eikä ole suurempaa syntiä kuin antaa äänensä kuulua biljardisalista”.
- Max Weber: ”Yksilön kohtalo modernissa maailmassa on sekä mielen että vapauden menetys; moraalisesti vastuullisen toiminnan merkitys jää vähäiseksi, rajoittuen vain intiimeihin suhteisiin. Yksilö kantaa vastuun toimistaan vain ja kuitenkin itselleen, omien silmiensä edessä”.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti