tiistai 12. toukokuuta 2015

Kesälaitumille


Tänään olin pedagogisten opintojen pääsykokeessa, ja sitä myötä lukuvuoden voisi sanoa olevan viimeinkin ohi. Englannin”kurssin” haastattelu saattaa mahdollisesti tulla lähiviikkoina, jos esseeni menee läpi. Tuokaan ei kuitenkaan edellytä mitään aktiivista tekemistä, joten tässä voi alkaa totutella kesälomaan. Pääsykoe meni hyvin. Koemuoto on siis haastattelu, jota ennen saa 20min aikaa lukea lyhyen tekstin. Teksti esitellään omin sanoin viidessä minuutissa, mitä seuraa n. 15min haastatteluosuus, jossa tarkastellaan hakijan motivaatiota, soveltuvuutta ja opintojen etenemistä. Haastattelijoita on kaksi, toinen pedagogisten puolelta, toinen aineen laitokselta; itselläni oli tuttu opettaja ja kaikin puolin rento kaksikko. Näihin on oppiainekiintiöt, viime vuonna historiaan haki 24, paikkoja on 12; näillä prosenteilla ja haastattelun sujuvuuden perusteella uskallan odottaa paikkaa. Tulokset tulevat 28.5, sitä odotellessa. 
Lukuvuoden viimeinen tentti ja samalla sosiologian sivuaineen viimeinen tentti oli viime lauantaina, ja olen kyllä iloinen että tuo uusmarxilainen moderni sosiologia on ohi. Käsittelen luultavasti enemmän aihetta lukukausikatsauksessa, mutta Göran Therborn oli taas sellainen “tutkija” jota aion vakaasti välttää. Nämä tenttikirjat aion iloisesti unohtaa. Mainittakoon vielä samaan hengenvetoon, että kandistani tuli arvosanaksi vitonen. Sitä oikeastaan odotinkin, mutta on aina hienoa huomata jonkun muunkin arvostavan työtäsi. Jokaikinen talvella vuodatettu hikipisara ja täydet päivät nenä kirjoissa kannatti. Tästä on hyvä jatkaa.

Lopussa kiitos seisoo.

Otin varaslähdön kesälomaan, kun hyppäsin viime viikolla Onnibussiin ja suunnistin Jyväskylään Osmon luo. Kahden yön pikavisiitti kyseessä, mutta hyvin tuossa sai rentouduttua. Maisemanvaihto tekee hyvää, kuten myös pari päivää kaverin kanssa pelaillen, syöden, saunoen ja telkkaria katsellen. J-Town on ilmeisen rauhallinen ja leppoisa paikka, ja Osmon asunnon sijainti on mitä mainioin siinä Jyväsjärven tuntumassa. 3.5h bussimatkat ovat toki raskaita, mutta diggailen julkisissa istumisesta, omaa aikaa sekin ja sen voi käyttää vaikka miten hyödyllisesti. Suomen metsämaisemat eivät myöskään koskaan kyllästytä, varsinkaan talven jälkeen. Onnibussille peukku, oikeasti edullista ja hyvälaatuista. Tarkoitus olisi uudestaankin päästä tässä kesän aikana.

Onnibus testattu.
Jyväsjärven rannoilla.

Jyväskylän reissu oli myös yhden projektin sinetti, kun korkkasimme Space Hulkin. Sain tuon kaksikuukautisen, odottamattoman pitkäksi venyneen projektin maalatuksi toissaviikolla, ja nyt vihdoin pääsimme pelaamaan. Tämä GW:n legendaarisen figulautapelin neljäs julkaisu ilmestyi syyskuussa, myyden loppuun jo ennakkoon, ja odotti pitkään maalauslistalla. Kärsivällisyys kannattaa: erinomainen, monipuolinen, kertakaikkisen laadukas ja todella haastava peli, supercoolilla tarinalla. Kyllä nyt kelpaa.

Space Hulk pääsi vihdoin pelipöydälle.

Space Hulkin valmistuminen raivasi tien tuleville maalausprojekteille. Aivan sattumalta saimme viime viikolla käsiimme kaverin kellarissa lojuneet muutama sataa figua, minkä lisäksi ostin hyvään hintaan valmiiksi kasatun reilut 4000pts Empire-armeijan. Lapsena keräsin Empireä, ja haaveilin täyden armeijan omistamisesta: nyt ympyrä sulkeutuu, kun vihdoin hankin pelikelpoisen Empire-armeijan. Maalausurakkaahan noissa n. 300:ssa modelissa on vuosiksi, mutta nyt ei tarvitse ainakaan ostaa mitään pitkiin aikoihin. Noiden lisäksi on useita vanhoja FaBa-sivuprojekteja menossa, joten kertaheitolla maalauslista täyttyi taas vuosiksi. Tuntuu yllättävän hyvältä. Ylihuomenna ensimmäinen pelini ikinä Empirellä.
Figumaailmassa sattui muitakin muutoksia, kun Games Workshopin liike vaihtoi osoitetta ja henkilökuntaa. Koko juttu hoidettiin huonosti ja herätti paljon vastustusta meidän kanta-asiakasporukassamme ainakin, joten jatkossa figuostokset siirtyvät kaiken muun nörttipuuhan joukkoon Fantasiapeleihin. End of an era tämäkin, kaksitoista vuotta ostin figuni GW:stä.

Uunituore Empire-armeijani.

Pelipöydillä on ollut nyt aktiivista, kun koulutyöt ovat hellittäneet. Pelasin vuoden ensimmäisen Fantasy Battleni häviämällä Khornelle 2.5K-pelissä. Pari viikkoa sitten pelasimme Mansions of Madnessia muutaman pelin. Vaikka tätä olenkin pari kertaa aiemmin pelannut, nyt vasta kahdella pelaajalla pelatessa pääsin sisään sääntöihin kunnolla. Puhtaasti tarinapohjainen ja jopa korkeiden pelistandardieni mukaan huippulaatuinen peli, joka tätä myötä lunasti paikkansa lautapelien kärjessä. Lautapelit ovat saamassa lähitulevaisuudessa seuraa myös harvinaisemmasta vieraasta, sillä työn alla on juuri nyt lyhyt roolipelisetti kotoisaan Keski-Maahan. Pelasimme pari sessiota muutama vuosi sitten Praedoria, mutta edellisestä todellisesta kampanjasta on aivan vähintään viisi vuotta aikaa. Vuosikausien pelinjohtajakokemus ei ole unohtunut, ja nyt heräsi kipinä kokeilla, miten peli kulkisi vähän varttuneemmilla pelaajilla. Muutaman pelikerran vedosta on kysymys, mutta on ollut hauska kirjoitella taustoja ja suunitella ropea vuosien tauon jälkeen.


Fantasy Battlea, 2500pts Dark Elves vs. Warriors of Chaos.

House of Cards lähestyy loppuaan. Kolmas kausi on ollut kaksijakoisin, osa jaksoista on suorastaan tylsimpiä koko sarjan aikana, kun taas toisinaan on vastassa 50min puhdasta nerokkuutta. Fokus on siirtynyt enemmän ulkopolitiikkaan, ja sekä Venäjä että Lähi-Idän kriisialue on toteutettu hyvin esikuvilleen uskollisina. Venäjän presidentti Viktor on aikalailla 1:1 Vladimir. Hyvä sarja edelleen, joskin tempo on aiempia kausia selvästi rauhallisempi. Ohessa olen katsellut lunotodokkareita ja tulipahan tutustuttua Louis Therouxin BBC-dokkareihinkin, lyhyen otannan perusteella provosoinnistaan huolimatta ajoittain oikein pätevä toimittaja.

Kirjallisuudessa jatkan asiakirjallisuudessa edelleen lukiessani Teemu Keskisarjan teosta Raaka Tie Raatteeseen. HY:n historian laitoksella vaikuttavan Keskisarjan romaanimainen, värikäs teksti on hyvin miellyttävää luettavaa. Yhtä paljon miellyttää taustatyön määrä, joka kirjasta kumpuaa: on päiväkirjaa, on haastattelua ja raporttia, on oikeasti kaiveltu niitä arkistoja. Talvisota on poliittiselta puolelta hyvin hallussani, mutta puhdas tapahtumahistoria on vain päällisin puolin ulkomuistissa; Raaka Tie Raatteesseen paikkaa ainakin yhden aukon kansallisen historian tuntemuksessani.

Myös vino pino lainasarjakuvia odottaa jälleen lukemistaan. Locke & Keyn ensimmäisen osan lukaisin jo, hyvin laadukas joskin ajoittain jopa ahdistava mysteerisarjakuva. Loput pinosta ovatkin tällä kertaa supersankarimeininkiä, DC:n puolelta vaihteeksi. Ovat nekin ajoittain kelpo viihdettä ja oma taiteenmuotonsa, vaikken Marvelin tahi DC:n multiversumeihin koskaan pääsekään kunnolla sisään niiden huikaisevan sisäisen diversiteetin ja laajuuden vuoksi.

Tätä kirjoittaessa vieressä pyörii MM-kisojen alkusarjan viimeinen ottelu Suomi-Venäjä. Kaikki Suomen pelit on tullut katseltua vähintään sivusilmällä, ja tuo nollapeliennätys oli kieltämättä hieno suoritus. Harvemmin sitä all-time ennätyksiä nykypäivänä tehtaillaan. En edelleenkään pidä paperilla Suomen joukkueita kovin usein hyvinä suuren europelaajien ja vanhentuneiden pelaajien määrän vuoksi (Kontiolat ja Pihlströmit), mutta tuota suoritusta ei voi vähätellä. Katsotaan miten käy, nuorten pelaajien esiinmarssia on ollut ilo seurata. NHL:n konferenssifinaalit näyttävät uhkaavan tylsiltä omaan makuun, Anaheim-Hawks on kunnon inhokkipari ja idässäkään en toivo menestystä kuin Washingtonille. Katsellahan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti