Tänään
olin pedagogisten opintojen pääsykokeessa, ja sitä myötä
lukuvuoden voisi sanoa olevan viimeinkin ohi. Englannin”kurssin”
haastattelu saattaa mahdollisesti tulla lähiviikkoina, jos esseeni
menee läpi. Tuokaan ei kuitenkaan edellytä mitään aktiivista
tekemistä, joten tässä voi alkaa totutella kesälomaan. Pääsykoe
meni hyvin. Koemuoto on siis haastattelu, jota ennen saa 20min aikaa
lukea lyhyen tekstin. Teksti esitellään omin sanoin viidessä
minuutissa, mitä seuraa n. 15min haastatteluosuus, jossa
tarkastellaan hakijan motivaatiota, soveltuvuutta ja opintojen
etenemistä. Haastattelijoita on kaksi, toinen pedagogisten puolelta,
toinen aineen laitokselta; itselläni oli tuttu opettaja ja kaikin
puolin rento kaksikko. Näihin on oppiainekiintiöt, viime vuonna
historiaan haki 24, paikkoja on 12; näillä prosenteilla ja
haastattelun sujuvuuden perusteella uskallan odottaa paikkaa.
Tulokset tulevat 28.5, sitä odotellessa.
Lukuvuoden viimeinen tentti
ja samalla sosiologian sivuaineen viimeinen tentti oli viime
lauantaina, ja olen kyllä iloinen että tuo uusmarxilainen moderni
sosiologia on ohi. Käsittelen luultavasti enemmän aihetta
lukukausikatsauksessa, mutta Göran Therborn oli taas
sellainen “tutkija” jota aion vakaasti välttää. Nämä
tenttikirjat aion iloisesti unohtaa. Mainittakoon vielä samaan
hengenvetoon, että kandistani tuli arvosanaksi vitonen. Sitä
oikeastaan odotinkin, mutta on aina hienoa huomata jonkun muunkin
arvostavan työtäsi. Jokaikinen talvella vuodatettu hikipisara ja
täydet päivät nenä kirjoissa kannatti. Tästä on hyvä jatkaa.
Lopussa kiitos seisoo. |
Otin
varaslähdön kesälomaan, kun hyppäsin viime viikolla Onnibussiin
ja suunnistin Jyväskylään Osmon luo. Kahden yön pikavisiitti
kyseessä, mutta hyvin tuossa sai rentouduttua. Maisemanvaihto tekee
hyvää, kuten myös pari päivää kaverin kanssa pelaillen, syöden, saunoen
ja telkkaria katsellen. J-Town on ilmeisen rauhallinen ja leppoisa
paikka, ja Osmon asunnon sijainti on mitä mainioin siinä
Jyväsjärven tuntumassa. 3.5h bussimatkat ovat toki raskaita, mutta
diggailen julkisissa istumisesta, omaa aikaa sekin ja sen voi käyttää
vaikka miten hyödyllisesti. Suomen metsämaisemat eivät myöskään
koskaan kyllästytä, varsinkaan talven jälkeen. Onnibussille
peukku, oikeasti edullista ja hyvälaatuista. Tarkoitus olisi
uudestaankin päästä tässä kesän aikana.
Onnibus testattu. |
Jyväsjärven rannoilla. |
Jyväskylän
reissu oli myös yhden projektin sinetti, kun korkkasimme Space
Hulkin. Sain tuon kaksikuukautisen, odottamattoman pitkäksi venyneen
projektin maalatuksi toissaviikolla, ja nyt vihdoin pääsimme
pelaamaan. Tämä GW:n legendaarisen figulautapelin neljäs julkaisu
ilmestyi syyskuussa, myyden loppuun jo ennakkoon, ja odotti pitkään
maalauslistalla. Kärsivällisyys kannattaa: erinomainen,
monipuolinen, kertakaikkisen laadukas ja todella haastava peli, supercoolilla tarinalla. Kyllä
nyt kelpaa.
Space Hulk pääsi vihdoin pelipöydälle. |
Space
Hulkin valmistuminen raivasi tien tuleville maalausprojekteille.
Aivan sattumalta saimme viime viikolla käsiimme kaverin kellarissa
lojuneet muutama sataa figua, minkä lisäksi ostin hyvään hintaan
valmiiksi kasatun reilut 4000pts Empire-armeijan. Lapsena keräsin
Empireä, ja haaveilin täyden armeijan omistamisesta: nyt ympyrä
sulkeutuu, kun vihdoin hankin pelikelpoisen Empire-armeijan.
Maalausurakkaahan noissa n. 300:ssa modelissa on vuosiksi, mutta nyt
ei tarvitse ainakaan ostaa mitään pitkiin aikoihin. Noiden lisäksi
on useita vanhoja FaBa-sivuprojekteja menossa, joten kertaheitolla
maalauslista täyttyi taas vuosiksi. Tuntuu yllättävän hyvältä.
Ylihuomenna ensimmäinen pelini ikinä Empirellä.
Figumaailmassa
sattui muitakin muutoksia, kun Games Workshopin liike vaihtoi
osoitetta ja henkilökuntaa. Koko juttu hoidettiin huonosti ja
herätti paljon vastustusta meidän kanta-asiakasporukassamme
ainakin, joten jatkossa figuostokset siirtyvät kaiken muun
nörttipuuhan joukkoon Fantasiapeleihin. End of an era tämäkin,
kaksitoista vuotta ostin figuni GW:stä.
Uunituore Empire-armeijani. |
Pelipöydillä
on ollut nyt aktiivista, kun koulutyöt ovat hellittäneet. Pelasin
vuoden ensimmäisen Fantasy Battleni häviämällä Khornelle
2.5K-pelissä. Pari viikkoa sitten pelasimme Mansions of Madnessia
muutaman pelin. Vaikka tätä olenkin pari kertaa aiemmin pelannut,
nyt vasta kahdella pelaajalla pelatessa pääsin sisään sääntöihin
kunnolla. Puhtaasti tarinapohjainen ja jopa korkeiden
pelistandardieni mukaan huippulaatuinen peli, joka tätä myötä
lunasti paikkansa lautapelien kärjessä. Lautapelit ovat saamassa
lähitulevaisuudessa seuraa myös harvinaisemmasta vieraasta, sillä
työn alla on juuri nyt lyhyt roolipelisetti kotoisaan Keski-Maahan.
Pelasimme pari sessiota muutama vuosi sitten Praedoria, mutta
edellisestä todellisesta kampanjasta on aivan vähintään viisi
vuotta aikaa. Vuosikausien pelinjohtajakokemus ei ole unohtunut, ja
nyt heräsi kipinä kokeilla, miten peli kulkisi vähän
varttuneemmilla pelaajilla. Muutaman pelikerran vedosta on kysymys,
mutta on ollut hauska kirjoitella taustoja ja suunitella ropea
vuosien tauon jälkeen.
Fantasy Battlea, 2500pts Dark Elves vs. Warriors of Chaos. |
House
of Cards lähestyy loppuaan. Kolmas kausi on ollut kaksijakoisin, osa
jaksoista on suorastaan tylsimpiä koko sarjan aikana, kun taas
toisinaan on vastassa 50min puhdasta nerokkuutta. Fokus on siirtynyt
enemmän ulkopolitiikkaan, ja sekä Venäjä että Lähi-Idän
kriisialue on toteutettu hyvin esikuvilleen uskollisina. Venäjän
presidentti Viktor on aikalailla 1:1 Vladimir. Hyvä sarja edelleen,
joskin tempo on aiempia kausia selvästi rauhallisempi. Ohessa olen
katsellut lunotodokkareita ja tulipahan tutustuttua Louis Therouxin
BBC-dokkareihinkin, lyhyen otannan perusteella provosoinnistaan
huolimatta ajoittain oikein pätevä toimittaja.
Kirjallisuudessa
jatkan asiakirjallisuudessa edelleen lukiessani Teemu Keskisarjan
teosta Raaka Tie Raatteeseen.
HY:n historian laitoksella vaikuttavan Keskisarjan romaanimainen, värikäs teksti on hyvin miellyttävää
luettavaa. Yhtä paljon miellyttää taustatyön määrä, joka
kirjasta kumpuaa: on päiväkirjaa, on haastattelua ja raporttia, on
oikeasti kaiveltu niitä arkistoja. Talvisota
on poliittiselta puolelta hyvin hallussani, mutta puhdas
tapahtumahistoria on vain päällisin puolin ulkomuistissa; Raaka
Tie Raatteesseen paikkaa ainakin
yhden aukon kansallisen
historian tuntemuksessani.
Myös
vino pino lainasarjakuvia odottaa jälleen lukemistaan. Locke
& Keyn ensimmäisen osan
lukaisin jo, hyvin laadukas joskin ajoittain jopa ahdistava
mysteerisarjakuva. Loput
pinosta ovatkin tällä kertaa supersankarimeininkiä, DC:n puolelta
vaihteeksi. Ovat nekin
ajoittain kelpo viihdettä ja oma taiteenmuotonsa, vaikken Marvelin
tahi DC:n multiversumeihin koskaan pääsekään kunnolla sisään
niiden huikaisevan sisäisen diversiteetin ja laajuuden vuoksi.
Tätä
kirjoittaessa vieressä pyörii MM-kisojen alkusarjan viimeinen
ottelu Suomi-Venäjä. Kaikki
Suomen pelit on tullut katseltua vähintään sivusilmällä, ja tuo
nollapeliennätys oli kieltämättä hieno suoritus. Harvemmin sitä
all-time ennätyksiä nykypäivänä tehtaillaan. En edelleenkään
pidä paperilla Suomen joukkueita kovin usein hyvinä suuren
europelaajien ja vanhentuneiden pelaajien määrän vuoksi (Kontiolat
ja Pihlströmit), mutta tuota suoritusta ei voi vähätellä.
Katsotaan miten käy, nuorten pelaajien esiinmarssia on ollut ilo
seurata. NHL:n konferenssifinaalit näyttävät uhkaavan tylsiltä
omaan makuun, Anaheim-Hawks on kunnon inhokkipari ja idässäkään
en toivo menestystä kuin Washingtonille. Katsellahan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti