sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Kevätlukukausi: done


Hiukan jälkijunassa julkaistaan nyt kevätlukukaudenkin katsaus, kun nämä on tähän asti joka kerta tehty. Kevätlukukausi 2014-15 päätti useita merkittäviä kokonaisuuksia opinnoissani, kun sain kummatkin sivuaineet ja kandidaatintutkielman valmiiksi. Virtuaalinen kalenterini kosahti kesken kevään kovalevyn myötä, joten satavarmat lukemat luennoistani ovat hävinneet bittiavaruuteen. Melko tarkasti jälkikäteen arvioituna luentoja kuitenkin kertyi kevätlukukauden aikana 34, eli 51 tuntia eli 3060 minuuttia. Läsnäoloprosentti oli erinomainen, 91.90%, johtuen kurssien läsnäoloa velvoittavista luonteista. Vaikka luentoja oli siis selvästi vähemmän kuin yhdelläkään aiemmalla lukukaudella, ei se pisteitä vähentänyt: kevätlukukausi toi 39 opintopistettä. Yhteiskuntaopin aineenhallinnasta 50/60 kasassa, ja sekä sosiologian että taloustieteen lyhyet sivuainekokonaisuudet ovat valmiita. Neljä tenttiä (seitsemän tenttikirjaa), yksi parikymmensivuinen luentopäiväkirja, yksi haastattelu ja kandintutkielma.

Fiilis keväästä on kaksijakoinen. Kandin ohella suoritusteni määrään ja tasoon olen hyvin tyytyväinen, mutta opetuksen sisältöön en taaskaan. Taloustieteen massaluennot ovat edelleen ongelma, mutta muuten taloustieteen sisältö oli hyvää ja suhteellisen mielenkiintoista. Sosiologiassa sen sijaan puolet tenttikirjallisuudesta oli roskaa, mikä aiheutti harmaita hiuksia enemmän kuin olisi tarvis. Yliopiston poliittinen ilmapiiri on varsin kyseenalainen. Nämä ovat nyt kuitenkin suoritettu, hyvä niin. Täydensin myös pakollisia kurssejani käymällä työelämäopinnot sekä HumIT-kurssin, joten nyt ainoa pakollinen kurssi joka kandistani puuttuu on ensimmäisen vieraan kielen opinnot (eli englanti). Summa summarum, hyvä lukukausi ja hyvä lukuvuosi omalta osaltani, Helsingin yliopistosta paljastui taas uusia puolia niin hyvässä kuin pahassakin. Käydäänpä läpi kevään kurssit.

Proseminaari ja kandidaatintutkielman kirjoittaminen puhtaaksi oli mielenkiintoisin, tärkein ja isoin kevään opinnoista. Muiden seminaarilaisten tutkielmien lukeminen ja käsittely oli mukavaa ja varsin mielenkiintoista, ja opponointikin on haasteistaan huolimatta palkitsevaa. Itse tutkielman puhtaaksikirjoitus ei lopulta vaatinut kuin joitain kymmeniä tunteja, kun pohjatyö oli tehty kunnolla. Tämä oli koko lukuvuoden parasta antia, kiitokset myös vetäjälle, dosentti Mikkelille.

Taloustieteen kursseja oli kevääksi jäljellä kaksi. Taloustieteen termejä ja sovellutuksia oli harvinaisen pitkä luentosarja, joka kattoi viisitoista luentoa eri tutkijoilta, asiantuntijoilta ja professoreilta. Luennoitsemassa nähtiin mm. Erkki Liikanen, Sixten Korkman, Nalle Wahlroos ja Elina Lepomäki, ja ansioituneiden puhujien luennot olivatkin luultavasti parhaita luentoja mitä olen yliopistolla todistanut. Samalla toisaalta monet puhujista olivat selvästi yleisöön tottumattomia tutkijoita, joiden ulosanti oli valitettavan heikkoa potentiaalisista aiheistaan huolimatta. Ihan kelvollinen kurssi kuitenkin, joka tarjosi joitakin huippuhetkiä. Kaupunkitalous oli viimeinen taloustieteen opintojaksoni, ja sen hoidin tiedekuntatenttinä pois. Vain yksi, mutta sitäkin raskaampi teos luettavana, joka käsitteli kaupunkiekonomiaa niin mikro- kuin makrotasollakin, pitkälti Suomen esimerkkien pohjalta. Mielekästä ja käytännönläheistä, joskin luonnollisesti painavaa asiaa. Ihan okei.

Sosiologian puolelta jouduin tenttimään vielä kolme opintojaksoa. Nämä kaikki olivat tiedekuntatenttejä, kursseja ei sosiologiassa olisi ollut edes tarjolla. Yleistä valtiotieteellisessä. Sosiologian oppihistoria I oli mukava tentittävä, klassikoihin on ollut mukava tutustua, älykkäitä miehiä joilla on ollut oikeasti sanottavaa aikakausiensa suurista murroksista. Suomalaista sosiologiaa sisälsi kolme varsin erilaista kirjaa luettavaksi, joista yksi oli loistava, yksi neutraali ja yksi hirveä. Tuo Puurosen Rasistinen Suomi herättää tunteita edelleen, sen verran surkeaa ja värittynyttä kirjallisuutta ettei ikimaailmassa pitäisi tenttimateriaalina olla. Toisaalta taas Suomalainen Yhteiskunta oli niin erinomainen läpileikkaus yhteiskuntamme kehityksestä, että kokonaisfiilis tentistä jäi neutraaliksi. Sosiologisia näkökulmia olikin sitten pohjanoteeraus. Jos edeltävän tentin kirjallisuus liikkui toisinaan heikoilla jäillä, tässä upottiin pohjaan ja lujaa. Kummatkin teokset olivat uusmarxistisia hirvityksiä, joiden asiasisältö oli täysin olematonta. Göran Therbornia ei pitäisi opettaa missään, hänen punalasien takaa katsottu Israel-vihansa ja väärät tulkinnat yhteiskuntahistoriasta ovat painokelvottomia. Hävettävä kurssi yliopistolle.

Näiden lisäksi suoritin työelämäopinnot, muutaman luennon mittaisen pilipalikurssin vailla todellista sisältöä, sekä HumIT-opinnot, sisältäen jokseenkin mukiinmenevän tiedonhankintaosion sekä naurettavan alkeellisen Word-kurssin. 155 opintopistettä kasassa kahdessa vuodessa, syksyllä jatketaan pedagogisten ensimmäisellä vaiheella ja jouluksi kandidaatintutkinto valmiina.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti