Läpäisin
opettajan pedagogisten opintojen pääsykokeen selvästi,
pisteytyksellä 9/10, joten elokuussa alkavat sitten pedagogiset
opinnot! Tämä oli iso helpotus, sillä nimenomaan opettajaksi
kouluttautuminen oli tavoitteenani yliopistolle hakiessani kaksi
vuotta sitten. Ensi lukuvuosi tulee menemään näiden parissa, ja
jälleen on siten erilainen vuosi tiedossa – kyseisiin opintoihin
kuuluu myös kolme harjoittelujaksoa. Erittäin positiivista!
Kävimme
tällä viikolla Turussa kahden yön visiitillä. Hyvät kesäkelit
pienestä viileydestä huolimatta sattuivat sopivasti kohdalle, ja
pääsimme nauttimaan kaupungista kunnolla. Noilta parhailta osiltaan
on kyllä kaunis kaupunki; Aurajoen varsi, Läntisen Rantakadun
ravintolat ja kahvilat, tuomiokirkko ja vanhat puutalot, kyllä
tuolla kesäpäivän jos toisenkin viettäisi mielellään.
Tuomiokirkko on kyllä vaikuttava rakennus, ainoa koko Suomessa joka
kilpailee Keski-Euroopan keskiajan perinnön kanssa. Vaikka siihen
olen ennenkin tutustunut, pitihän sitä uudestaan tutkia läpi koko
kirkko.
Ravintola Tintån terassi Aurajoen varrella. |
Luin
eilen loppuun Lars Keplerin sarjan toisen osan, Paganini ja
Paholainen. Kirja on itsenäistä
jatkoa ensimmäiselle osalle, päähenkilön ja osan hahmoista
pysyessä samana, muuten kaiken ollessa toisin. Paganini ja
Paholainen on luonteeltaan
täysin erilainen, enemmän trilleri kuin mysteeriteos. Silti kirja
on käytännössä yhtä hyvä kuin Hypnotisoijakin,
todella koukuttavaa lukemista ja on vain pakko saada lukea se
kuuluisa “vielä yksi sivu”. Näin kahden teoksen jälkeen nostan
esille Kepleriltä ennen kaikkea huikaisevan yksityiskohtien määrän,
joilla hän (he) herättää maailman eloon hyvin uskottavalla
tavalla. Kyse on nimenomaan
arkisista pikkujutuista, ihmisten
tavasta tehdä ja huomata asioita, luonnon, sääolosuhteiden ja
vuorokaudenrytmin kuvaamisen tasosta, itsestäänselvyyksistä joita
kuitenkaan harvoin kuvataan tällä tasolla. Tietty
detaljien määrä on väistämätön kuvailussa, mutta vain muutama
moderni kirjailija on yhtä kärsivällisen
yksityiskohtainen, ja pidän
suuresti tästä tyylistä. Samalla
Kepler osaa myös luoda uskottavan moniulotteisia hahmoja, joiden
tunnemaailma ja teot ovat
ymmärrettäviä
ja samaistuttavia,
vaikka usein turhauttavia
tai ärsyttäväkin – juuri kuten oikeillakin ihmisillä.
Kirjasarjan johtohahmo
rikosetsivä Joona
Linna on myös sympaattinen
ja toimiva hahmo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti