keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Irtisanoutuminen ja oikean kesän odottelu


Viikon verran kesä edennyt jälleen, ja kesäkuu on ylittänyt puolivälinsä – ei sillä että sitä säistä huomaisi. Suorastaan masentavan kylmää, reilua kymmentä astetta ja hirveää tuulta. Surullista kun sääennusteet lupaavat “jopa 20:n asteen menevän rikki” - pitäisi olla itsestäänselvyys kesäkuussa. Noh, tämä ja ensi viikko töitä jäljellä, sitten neljä viikkoa lomaa edessä. Toivottavasti siinä kohti tulisi lämpimämpää sitten vihdoin.

Työt ovatkin ajankohtainen aihe, sillä lähtölaskentani R-Kioskilta on alkanut. Ilmoitin viime viikolla irtisanoutuvani elokuun vaihtuessa syyskuuksi, joten lomalta palattuani työuraani kioskissa on tältä osaa jäljellä viisi viikkoa. Tulen luultavasti tekemään satunnaisia paikkausvuoroja (kerran kuussa-meiningillä), mutta periaatteessa työsuhde loppuu tuohon. Päällimmäinen tunne on helpotus, mikä kertoo oikeasta ratkaisusta. Mietin asiaa pitkään, ja päätin alustavasti jo talvella lopettavani työt jos pääsen pedagogisiin. Haluan pystyä opiskelemaan vielä entistä intensiivisemmin ensi lukuvuonna, sillä pedagogisten opintojen ohella aion aloittaa graduni, jos se vain yliopiston kurssijärjestelyjen puitteissa onnistuu. Pedagogiset opinnot itsessäänkin sotivat työntekoa vastaan: ne sisältävät lähes 20 viikkoa täysipäiväistä työharjoittelua, minkä lisäksi itse opetus hajautuu arkipäivisin aikavälille 08 – 20, ollen myös pienryhmäpainotteisuutensa johdosta läsnäolopakollista. Ainoa realistinen vaihtoehto töille olisi siis viikonloput, ja siihen en lähde. Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, millaista on opiskelu ilman työntekoa ohessa, kun tähänkin mennessä opinnot ovat edeneet tehokkaasti ja hyvällä menestyksellä. Itse pedagogiset opinnot motivoivat harjoittelujensa johdosta ja erilaisuutensa vuoksi, mutta viimeviikkoinen infotilaisuus ei kyllä jättänyt hyvää makua suuhun. Erittäin huonoa organisointia ja tiedotusta nyt myös käyttäytymistieteelliseltä laitokselta, minkä lisäksi opintojen sisältö vaikuttaa osin varsin kyseenalaiselta. Ainakin omaan korvaan mm. “6206205: Erityisyyden ja moninaisuuden kohtaaminen, 6 op” kuulostaa ajanhukalta jo nyt.

En kuitenkaan missään nimessä vastusta itsessään työntekoa opintojen ohessa. Toissapäiväinen suurmielenosoitus opintotukien leikkausta vastaan ärsyttää, sillä suomalaisten pitäisi ymmärtää olevansa aivan uskomattoman etuoikeutettuja – me emme pelkästään saa ilmaista koulutusta, vaan meille jopa maksetaan siitä! Jos siitä tuesta nyt jotakin leikataan, harvan elämää se oikeasti hetkauttaa. Yleisin argumentti on, että leikkaukset ajavat työntekoon, ja työnteko estää täysipäiväisen opiskelun – tämä on itse vääräksi todistamani valhe, ja yksinkertainen viestini mielenosoittajille onkin lyhyt ja selkeä: menkää töihin.

Viime viikolla oli Helsinki-päivä, jonka johdosta Lapinlahden mielisairaala oli poikkeuksellisesti auki. Engelin suunnittelema laitoshan on suljettu käytöstä 2008, toimittuaan ensin yli puolitoista vuosisataa mielisairaalana. Aleksis Kivi oli potilaana juuri ennen kuolemaansa Lapinlahdessa, ja siellä toimi myös yksi lukuisista jatkosodan väliaikaisista sotilaskäytössä olevista psykiatrisista osastoista. Kävin katsastamassa miltä näytti, ja upealla paikalla tuo ainakin on! Näkymät merelle ja puutarha-alueet olivat kauniita, ja olisivat varmasti terapeuttisia nykyäänkin. Sisältäpäin rakennus oli odotetun ankea, ahdas ja väritön, minimalistinen. Vaikka tuo nyt on jotakuinkin tyhjillään, on hankala kuvitella sen olleen mitenkään hilpeämpi paikka käytössä ollessaan, päin vastoin. Toivottavasti rakennusvirasto saa pidettyä paikan kunnossa vastedeskin tai löytäisi sille vastuullisen käyttäjän. Merkittävä ja hyvin säilynyt pala kaupunki- ja kulttuurihistoriaa lähes keskellä kaupunkia.








Lapinlahden mielisairaala nähty.


Figumotivaationi on ollut yllättäen hiukan alhaalla, enkä ole harvinaislaatuisesti koskenut pensseliin hetkeen. Suuriluonteisia figupelejä ei myöskään ole siis tullut nyt pelattua, mutta viikon aikana olen pelannut niin Space Hulkia, Mansions of Madnessia kuin Keski-Maan Velhojakin. On erittäin jees pelata näitä kevyempiä pelejä kunnolla ja ajan kanssa, päivässä ehtii pelata useamman pelin. Näiden kolmen parissa tulee oletattavasti kulumaan aikaa kesän mittaan enemmänkin. Tasapainottavat myös toisiaan hyvin: Space Hulk on kevyt, mutta puhtaan strateginen figupeli, Mansions on hyvin vahvasti narratiivi- ja tunnelmapohjainen lautapeli ja KMV raskaan sarjan korttipeli suosikkifantasian parissa.

Space Hulk...

...Mansions of Madness...

...ja Keski-Maan Velhot.

Jääkiekkokausi saavutti päätöksensä tuttuun tapaan juhannuksen alla, kun Chicago Blackhawks juhli kolmannen kerran kuuden vuoden sisään Stanley Cupin mestaruutta. En voi sanoa että olisin pitänyt ratkaisusta, mutta Kimmo Timonen jos joku ansaitsi sormuksensa. Kiitos Timonen hienosta urasta, hattu päästä!
Myös AHL-kausi loppui, sekin suotuisissa merkeissä, sillä Kingsin farmi Manchester Monarchs juhli Calder Cupin voittoa viikonloppuna. Hieno suoritus koko joukkueelta, melko suvereenisti pudotuspelit lopulta sujuivat nuorilta kuninkailta. Nyt on voittamisen kulttuuria taas palanen lisää Kings-organisaatiossa, ja toivon mukaan tuolta nousee useampikin kaveri lähivuosina shown puolelle.

Musiikin maailmassa olen jatkanut klassisen parissa, mutta myös toinen yllättäjä liittyi kuvioon mukaan. Innostuin 1990-luvun mustasta jenkkiräpistä isoine nimineen, jotka ovat kaikille tuttuja mutta joita en ole ikinä jaksanut varsinaisesti kuunnella. Eksyin youtubessa kuuntelemaan Dr. Dren Still Dre:tä, ja siitä se sitten lähti. Viime päivinä olen kuunnellut lähes kokonaan 2Pacin ja N.W.A:n tuotannot.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti