sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Lomiltapaluu


Ylihuomenna koittaa paluu töihin, neljän viikon lomailun jälkeen. Tässä olen viikonlopun verran palautellut arkirutiineja, siivonnut kodin kaappeja myöten, täyttänyt ruokavarastot uudelleen, valmistautunut jälleen säännöllisempään elämään. Omalla kohdallani onnistuneen loman merkki on, kun kaipaan jo arkeen ja rutiineihin, tekemään ja aikatauluttamaan. Suorittajaseepra ei raidoistaan pääse. Yksi kuukausi kahdestatoista kuluu ilman tehtävälistoja ja arkisuunnitelmia, mutta muuten ne kuuluvat erottamattomasti elämään. Hyvillä mielin palailen töihin siis, varsinkin kun niitä on enää viisi viikkoa jäljellä. Siitä läpsystä vaihto kouluun sitten elo-syyskuun vaihteessa.

Viimeiset kaksi lomaviikkoa vietin mökeillä, nyt päättyvän viikon Osmon mökillä Urjalassa ja edellisen ihan omalla mökilläni. Yhteensä yksitoista päivää mökkielämää olivat hyvin tervetulleita, säistä huolimatta nuo kuuluvat suomalaiseen kesään varsin erottamattomasti. Omalla mökillä tuli tehtyä vähän hommiakin nukkumisen, saunomisen ja lautapelien ohella, Urjalan vallitseva teema oli lautapelit, joskin kyllä se saunominen sinnekin mahtui. Kahdeksantoista peliä erinäköisiä lautapelejä tuli pelattua neljässä päivässä, käytössä oli lähes koko arsenaalimme – Mansions of Madness, Elder Sign, Yggdrasil, Vampire: Prince of City, Munchkin muutamalla eri lisärillä, Cthulhu Fluxx, Carcassonne, The Haunting House, Samurai Sword, Space Hulk, Monopoly ja Trivial Pursuit. Kun tähän lisää edeltävän viikon n. 15 peliä noita kevyempiä lautapelejä sekä viime viikkoisen Fantasy Battlen & kaksi LotR-peliä, voin todeta harjoittaneeni harrastuksiani todella koko loman edestä. 

 

Mökkihommia.
 

Kaverit käväisivät mökillä.


Toisen mökkireissun vallitseva teema näkyy kuvassa.



 



Katselin viime viikolla Vikingsin kolmannen tuotantokauden lähestulkoon yhdeltä istumalta. Sarjahan on yksi ylivoimaisista suosikeistani, ja ihan oikeasti parasta mitä historiafanille televisiossa tarjotaan. Omassa genressään päätä pidempi muita, aivan älyttömän hyvä sarja. Kolmoskaudella meininki muuttuu vielä suuremmaksi, vanhat tutut hahmot jatkavat kehittymistään syvemmiksi, politiikkaa on enemmän mutta menoa ja meinkinkiä silti hyvissä määrin. Nyt mukana on entistä enemmän pakanuuden ja kristinuskon konfliktia oikeasti hyvin ja puolueettomasti toteutettuna. Jotenkin tuntuu että antagonistit ovat myös entistä paremmin rakennettuja. Historialliset faktat ovat riittävän kunnossa, näyttelijät tekevät ikimuistoisen suorituksen Travis Fimmelin, Katheryn Winnickin ja Gustaf Skarsgårdin johdolla ja viikinkielämä sellaisena kuin se sarjassa esitetään vetoaa. Viikinkien karu ja pyyteetön, mutta palkitseva elämäntapa jotenkin vetoaa nykypäivän hyperahdetun mediatodellisuuden keskellä. Kunniakoodit, veljessiteet ja asioiden tekeminen niin kuin ne kuuluu tehdä. Yksinkertaista ja kiistatonta. Ragnarin aforismeista monet ovat hienoja: “Hallitsija hallitsee päällään, ei sydämellään” ja “Onnellisuus? Mitä tekemistä onnellisuudella on ratkaisujeni kanssa, ihmisen on tehtävä mitä hänen täytyy”, viitaten tässä tapauksessa kuninkaan kykyyn ohittaa omat halunsa ja tunteensa kansakunnan edun edessä. Kykyyn tehdä se mikä on oikein. “Ei se miten ja kuinka aikaisin kuolet, vaan miten olet elänyt” viittaa samaan, eikä mihinkään yolo-roskaan: jos olet elänyt tehden niin kuin on oikein ja tehnyt suoraselkäisenä sen mitä sinun on täytynyt tehdä, voit kuolla milloin vain tyytyväisenä. Yksinkertainen ja luonnonläheinen elämäntapa. Piti viikinkielämää kiinnostavana tahi ei, Vikings on sarjana joka tapauksessa mahtava.

Viikinkimeno jatkui myös kirjallisuudessa, kun luin The Saxon Storyn toisen osan, Kalpean Ratsastajan. Mainitsin tästä Bernard Cornwellin 800-luvun Englantiin sijoittuvasta kuusiosaisesta sarjasta aiemminkin, luettuani ensimmäisen osan. Nyt ostin Suomalaisen aleista loputkin osat pienellä riskillä, mutta positiiviseksi yllätyksekseni toinen osa oli selvästi ensimmäistä mielenkiintoisempi. Vähän lisäpotkua Cornwell kyllä vielä kaipaisi, mutta historiallisena fiktiona tätä kyllä lukee ihan mieluusti. Kevyttä ja mukavan historiapainotteista luettavaa. Tällä hetkellä on menossa kovaa vauhtia Jens Lapiduksen Stockholm Noir-sarja, josta enemmän jahka saan valmiiksi.

Neljän viikon lomastani vietin siis yhden ulkomailla, yhden kaupungissa, yhden omalla mökillä ja yhden toisella mökillä pelaamassa. Aika täydellinen tasapaino. Nukkumista, hyvin syömistä, kiireettömyyttä ja aikatauluttomuutta, kirjojen lukemista, huomattavan paljon niin vanhan kuin uudenkin musiikin kuuntelua, massiiviset määrät pelaamista sekä ennen kaikkea erityisen paljon ystävien ja kavereiden kanssa vietettyä aikaa, joka ei mene koskaan hukkaan. Vaikka baareissa istuminen ja alkoholi eivät kumpikaan ole varsinaisesti suosiossani, on tehnyt todella hyvää nähdä kavereita kiireettömästi ja lähes päivittäin, vaikka sitten siellä baarissa. Talvella ehtii kuitenkin katsoa niitä seiniä kotona ihan riittävästi. Eilen teimme ruokaa, söimme brietä ja kirsikoita sekä pelasimme biljardia ja Trivialia ihan täällä luonani, varasin kerhotilan pientä illanviettoporukkaamme varten. Vaikka kesäiset säät jäivät loman osalta lähinnä muutamaan kauniiseen iltaan ja yhteen helteiseen aamupäivään, tästä on hyvä alkaa siirtyä arkeen päin. Ehkä se elokuu on vielä lämmin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti