sunnuntai 30. elokuuta 2015

Vaikeasti takaisin opintojen pariin


Ensimmäinen viikko lukuvuotta takana, ja olipas todellinen kulttuurishokki vaikka tiesikin mitä on edessä. 21h luentoja, jotka olivat sisällöltään hyvinkin sitä mitä odotti – tylsiä. Ainedidaktiikassa on kuitenkin toivon pilkahdus, ja ensi viikolla on kolme päivää “kouluun tutustumista” - harjoittelun esiaste oikeastaan. Pitkää ja puuduttavaa viikkoa ei ainakaan helpottanut kipeäksi tuleminen: viime viikonlopusta alkaen sinnikäs yskä on vaivannut, syöden joka ilta tunteja pois yöunilta, näin edelleen tuottaen ongelmia arjen jaksamiseen. Nyt näyttäisi että yskä olisi vihdoin taittumassa, olisi jo korkea aika. Vyyhden huipentumana olen tietysti joutunut olemaan poissa salilta ja lenkkipoluilta jotta tervehtyisin, vain yhden treenin kävin heittämässä tällä viikolla. Ahdistaa istua kotona kun haluaisi vain liikkeelle.

Ei kuitenkaan pidä tarkertua liiaksi negatiiviseen. Nyt olen saanut jollakin tasolla asennoiduttua opiskeluorientoituneesti opintojen kyseenalaisesta sisällöstä huolimatta. Yliopistopiireihin palaamisen myötä muistin myös että siellä on mukavaakin porukkaa, ja toivottavasti ensi viikolla pääsen takaisin treeninkin pariin. Kiirettä tulee pitämään, mutta ihan hyvällä tavalla. Yksi riippakivi on myöskin nyt poissa, sillä vakituiset työvuoroni ärrällä loppuivat eilen.

Vapaa-aikaani on täyttänyt kulttisarja Battlestar Galactica, vuosina 2004-2009 televisiossa pyörinyt sci-fi-sarja. Tämä neljä tuotantokautta, kaksi elokuvaa, minisarjan, kymmeniä web-episodeja sekä spin-off-sarjan sisältävä paketti on ollut listallani vuosia, ja nyt vihdoin pääsin sen pariin. Olen ollut täysin koukussa, ja viikossa meni alustuksena toimiva minisarja sekä ensimmäinen tuotantokausi kokonaisuudessaan. Sarjan synopsiksen tietämättömille voi tiivistää nopeasti: ihminen loi cylonit, robottirodun joka kapinoi ja oppi muuntautumaan ihmisen näköiseksi. Cylonit palaavat ja tuhoavat ihmiskunnan, josta jää jäljelle vain kourallinen avaruusaluksia, johdossaan sota-alus Galactica. Ihmiskunta käy epätoivoista selviytymistaistoa cyloneita vastaan ja yrittää etsiä itselleen tulevaisuutta. Sarjan tunnelma on todella, todella painostava ja jaksot ovat harvinaisen jännittäviä. Tummasävyisen sarjan valttikorttina toimii myös näyttelijätyö. Kehun usein hyvien elokuvien ja sarjojen näyttelijöitä, mutta Battlestarissa monet tekevät erityisen ikimuistoisia roolisuorituksia. Edward Olmos amiraali Adamana, Jamie Bamber Lee Adamana ja ennen kaikkea Katee Sackhoff Starbuckina ovat huikaisevia. Monet hahmoista herättävät tunteita puoleen jos toiseenkin, mikä on aina hyvä merkki. Lisämaininta vielä sarjan musiikeille ja pelkistetylle äänimaailmalle, jotka tukevat erinomaisesti mustanpuhuvaa tunnelmaa. Erittäin onnistunut kokonaisuus, tätä kelpaa katsella.

Syystäkin kulttimaineensa ansainnut Battlestar Galactica.

Kirjallisuuden puolella tahkoan edelleen Erehtymättömiä, mutta sain käsiini ohuen läpyskän nimeltä “Kruunuhaka – tieteen kaupunginosa”. Parikymmensivuisessa vihkosessa käydään läpi kaikki tuon hienon ja arvokkuutta tihkuvan kaupunginosan merkittävät rakennukset kuvien ja selitysten kera arkkitehteineen. Sattumoisin iso osa pedagogisten luennoistani tulee olemaan Athenassa Siltavuorenpenkereellä, jonka ovat piirtäneet sukulaiseni Jussi ja Toivo Paatela vuonna 1931. Hauska sattuma.

Perinteiseen tapaan lätkäkauden aukeamista odotellaan malttamattomana, sillä Ainoa Oikea eli NHL alkaa vasta lokakuun alussa. Sitä odotellessa voi puuhastella Liigan ja KHL:n parissa, ja kävinkin katsomassa livenä ensimmäisen KHL-otteluni. En oikeastaan tiedä minkä takia en viime kaudella kertaakaan käynyt Jokereiden pelejä katsomassa, KHL:n taso on kuitenkin ihan seuraamisen arvoinen. Osaan myös fiilistellä ex-NHL-pelaajien näkemistä livenä, ja itse asiassa jopa entisten AHL-kavereiden. Jokereiden tuore vahvistus Brandon Kozun on itselleni tuttu mies, sillä hän tahkosi vuosikaudet Kingsin farmissa. Kozunin, Reginin, Larsenin ja Joensuun näkeminen oli mieltä lämmittävää, vaikka vastustaja Severstalin riveissä ei ketään mielenkiintoista luistellutkaan. 

Jokereiden ja KHL:n kausiavaus käyty katsomassa.

Lätkän parissa saa ainakin luennot sujumaan nopeammin, kun pelkkiä uutisia lukiessa ei neljän tunnin didaktiikan luennot kulu. Olenkin suuren luentomäärän vuoksi harvinaisen hyvin perillä tämän kauden KHL:stä – yleensä luen lähinnä NHL-forumit ja uutiset. Omat vastuualueeni Jatkoajassakin ovat änärin puolelta.

Tällainen lyhyempi kuulumisten päivitys tähän väliin. Tällä viikolla on iskenyt Eluveitien Helvetios-levy sekä J. Karjalaisen Laura Häkkisen Silmät-albumi.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti