maanantai 14. syyskuuta 2015

Syksyä aktiviteetteineen


Nyt ovat viikot vierähtäneet sellaisella tahdilla että huhhuh.

14.00, 00.00, 18.30, 15.30, 02.00, 21.00, 19.00. Mitä nämä lukemat ovat? Viime viikkoni kotiintuloajat, ihan vain antaakseen kuvan aktiviteetin määrästä – lähden aamuisin seitsemän tai yhdeksän jälkeen viimeistään kotoa. Toissaviikko oli samanlainen ellei jopa täydempi.

Pitkästä aikaa kävi niin, etten ole yksinkertaisesti ehtinyt kirjoittaa blogitekstiä aikomuksistani huolimatta. Mitään mullistavaa ei ole tapahtunut, mutta kaksi todella täyttä opintoviikkoa on takana, eli jo neljäs viikko lukukautta on menossa. Kaksi ensimmäistä kurssia ovat jo ohi, olkoonkin että lyhyitä olivat – ensimmäinen tenttikin on suoritettu. Taas kerran täytyy todeta, että töiden lopettaminen oli aivan ässäratkaisu, missä ihmeen välissä tässä niitäkin ehtisin tehdä? Viime viikolla olin keskiviikkona koululla aamukahdeksasta iltakuuteen, tee siinä sitten muuta. Yllätyin kun älysin, että töiden loppumisesta on vasta kaksi viikkoa – aika tuntuu paljon pidemmältä.

Mainittakoon itse opinnoista sen verran, että ainedidaktiikka erinomaisen yliopistonlehtori Löfströmin johdolla on se pelastusvene, jonka turvin jaksan seilata pedagogisilla vesillä. Suurimmalta osin mielenkiintoisia luentoja tärkeistä aiheista pohtivalla otteella, jossa opiskelijat saavat itse olla paljon äänessä. Todellista historianopettajan kasvattamista, joskin suosittelisin näitä opintoja jopa tutkijapuolen ihmisille, jos ne vain pystyisi käymään muutkin. Yleisdidaktiikka, kehityspsykologia, “Erityisyyden ja moninaisuuden ymmärtäminen” ja “Kasvatustieteellisen tutkimuksen perusteet” ovat kaikki sitten juuri niitä opintoja joissa käydään koska on pakko. Ei enempää sanottavaa niistä. Kolmipäiväinen kouluuntutustumisjakso oli toissaviikolla, ja vietin sen Ratakadun Norssissa. Jakso oli todella positiivinen kokemus, olin suorastaan yllättynyt. Tehtävänämme oli siis tarkkailla opetusta ja opettajan toimintaa, yleensä jostakin tietystä näkökulmasta. Kahdeksan eri aineiden oppituntia seurattuani olin saanut ison kasan hyviä ideoita ja käytännön esimerkkejä opetuksesta, niin hyvässä kuin pahassakin.

Yliopistoelämä on ollut dominoiva tekijä alkaneen syksyn aikatauluissa sosiaaliseltakin aspektiltaan. Luennoilla ja keskustakampuksella jatkuvasti pyörien luonnollisesti törmää paljon tuttuihin, mutta olen myös palannut ainejärjestön toimintaan varsin aktiivisesti mukaan. Kolmeen viikkoon on mahtunut jo viisi tapahtumaa joihin olen osallistunut. Mukavaa ja hauskaa väkeähän tuolla on, ja nyt on ollut taas fiilistä verkostoitua ja nähdä ihmisiä. Samalla olen nähnyt muitakin kavereita ainakin kerran viikkoon, joten nämä selittävät opintojen ohella isolta osin miksi kotona ei tule vietettyä juurikaan aikaa.

Suomenlinna kauniina syyspäivänä.

Kaisa-kirjaston ylin kerros harvinaisena hiljaisena aamuyhdeksältä.


Tällä hetkellä ei ole oikeastaan mitään erityistä syytä kotona juuri ollakaan. Aika kuluu koululla, salilla, ainejärjestön tapahtumissa ja kavereiden kanssa. Koulutöitä ei paljoa ole toistaiseksi, yhden esseen kirjoittelin tuossa viikko sitten. Treenaaminen on jatkunut edelleen aivan yhtä vahvana, syysflunssakaan kun ei iskenyt lopulta erityisen lujaa ja olen jälleen täysin terve. Tänään kiskaisin juuri ennätyspainoilla penkkisarjat. Perinteiset to do-listani ovat tyhjempänä kuin miesmuistiin, ja kotiaikani kuluu lähinnä palautteluun Battlestar Galactican, kirjan, musiikin ja maalauspöydän parissa. Enimmäkseen Battlestarin kanssa, sarja vain paranee ja paranee ja on nyt jo sinetöinyt paikkansa ylivoimaisten suosikkieni joukossa. Näyttelijäkaartin suoritukset vain nostavat arvoaan hahmojen saadessa lisää syvyyttä ja tarinan edetessä. Jotakin sarjasta kertoo se, että jokainen sen nähnyt tuttuni pitää sitä yhtenä parhaista koskaan.

Eli ei tässä ihmeempiä, mutta täyttä ja hyvinvoivaa syksyä. Olen käynyt katsomassa parit Jokereiden pelit telkkarista kaverin luona ja tilasin nettihesarin luentojen täytteeksi. Kävin mökillä yhden yön verran nauttimasta sukujuhlista, hiljaisuudesta, tähtitaivaasta ja rantasaunasta. Syksy alkoi toden teolla; pari viikkoa sitten sen haistoi ilmassa, ja heti kuun vaihduttua se alkoi. Nyt suurinta väriloistoa vielä odotellessa, kohta viikon verran olemme saaneet jo nauttia todella hienoista ja aurinkoisista syyskeleistä.

Mainittakoon vielä, että uutena palasena aktiviteetteihini liityin ARU:un, eli Akateemiseen Maanpuolustusyhdistykseen, jonka kautta pääsee harrastamaan ammuntaa erittäin opiskelijaystävälliseen hintaan. Vietinkin eilisen ampumaradalla kivääriammunnoissa, oli todella mukavaa päästä ampumaan niin vanhalla kunnon intin RK:lla kuin muillakin kivääreillä. Pistooliammunnat ovat kuitenkin se päätekijä yhdistykseen liittymiselle, ja alan niissä käymään tässä syksyn aikana. 

Kivääriammunnoista.

 Loppuun vielä musiikit syksyiseen tunnelmaan: 


Who would pray to anything but the mountain
And wish for anything but lightening to split the night
Who would praise anything but the sun above
That brings each dawn and our radiant day

What man places faith in his heart
Above the animal that rages deep inside
What man asks forgiveness yet
Lies to himself his whole life

Let the animal hunt on the mountainside
And let lightening split my heart in two
Let me howl at the moon with desire
And stretch my arms wide to embrace the sun
Return to the earth that bore me
For there is nothing more 


Kylmä kausi, kaunis pinta kasvaa sisäänpäin,
Luottokortit vaihdetaan sieluun päittäin,
Joku päivä jossain, 2055,
Liian rumat ihmiset operoidaan täällä kauniiks.
Yks kylmä kylä, ja Kuosma katu-uskovainen,
Kävelen eteenpäin mutten ikinä tiiä mihin,
Kyselen kaikilta, mut saan vaan samoi vaiheita,
Ei teon tekoa, puheista puheenaiheita


Mut nää ajat muuttuu vielä, ajat muuttuu vielä, 
Ajat muuttuu vielä, hei ajat muuttuu vielä
Oon päästäny stressiä mun pään sisään
Mut huudan veljille veljet kyllä me selvitään.
Vaik tää syksyinen ilta vie mut unettomuutteen,
Ja kovan jätkän bileet kestää taas aamukuuteen.
Partaalla raivarin kulutan aikaani,
Yksinäisyys tekee hiljaa sairaaksi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti