maanantai 14. maaliskuuta 2016

Takaisin harjoittelussa


Kovalla temmolla mennään ja pari viikkoa taas hujahtanut hetkessä menemään.

Viime viikolla oli niin kutsuttu väliviikko, eli ei luentoja tai muuta opetusta. Vietin sen tehokkaasti kirjaston kellarissa muutaman esseen taikoen, joiden myötä didaktiikka on nyt ohi. Kolme reeniä ja pitkästä aikaa reissu Varustelekaan kuului myös viikkoon, mutta merkittävintä oli koko viikonlopun kestänyt ARU:n ampumaharjoitus Padasjoella. Noin kolmetoista tuntia ampumista, oheistoimintaa, saunomista, hyvää seuraa ja paljon aseita. Hieno viikonloppu ja loistavaa nollausta, tuli ulkoiltua kunnolla talvisissa maisemissa. SRA-koekin meni läpi, joten nyt voi sitten virallisesti alkaa osallistua tuohonkin toimintaan.

Leireilyn oleellinen osa, makkaranpaisto saunomisen yhteydessä.

Tällä viikolla koitti paluu Viikin normaalikouluun syventävään harjoitteluun, joka tosin on sisällöllisesti hyvin yhdenmuotoinen perusharjoittelun kanssa. Eli melko lailla saman toistoa, tässä onkin lähinnä ollut sellainen fiilis että “eikö tämä tullut jo kertaalleen tehtyä”. Omien oppituntien pitäminen on aina kehittävää, ja ensimmäinen onkin ensi viikolla vastassa jo. Muuten mennään suoritusmoodilla. Aloitin kuitenkin merkintöjen keräilyn tehokkaasti, parempihan ne on hoitaa alta pois, varsinkin kun on kovin aikaavievää toimintaa. Ainakin tulee oltua paljon koneella, saa asioita tehtyä.
Pari treeniä, salia ja sählyä, mutta pienimuotoinen kevätflunssa pakotti pysymään poissa salilta loppuviikon. Lauantaina olin töissä ja ihan kavereiden kanssa, sunnuntaina jatkui ropettaminen Keski-Maa-kampanjan muodossa. Sain myös kesän suunnitelmia taas kasaan muutaman harppauksen verran. Asunnon alivuokrauksen pitäisi olla hoidossa, Irlannin kuviot selkiytyvät, Lapin vaellusmatka alkaa olla kohtuullisesti suunniteltu, ja nyt tärkeimpänä lisäyksenä Vietnamin lentoliput on ostettu. Ho Chi Minch City siis kutsuu kolmeksi viikoksi heinäkuussa. 

Kevät.


Hieman meinaavat tekemiset kasaantua, varsinkin tuon harjoittelun alkamisen myötä taas. Onneksi oli muistissa kuinka paljon aikaa koko suoritus vaatiikaan, ettei ihan puun takaa tullut. Muutaman aktiviteetin on suosiolla joutunut siirtämään tuonnemmas tehtävälistoilta – gradulukemiset ja maalaus on minimoitu varsin pitkälti “jos ekstra-aikaa löytyy”-kategoriaan, ja suunniteltua matematiikan kertausta joutuu jälleen lykkäämään. Resurssienhallinta on vahvimpia osaamisalueitani, ja siihen sisältyy myös kyky myöntää resurssien rajallisuus. Nyt fokus on, ikuisen treenin ohella, vielä jonossa olevien koulutöiden hoitamisessa pois alta (harjoittelu, sivuaineseminaari, urbaanisosiologian tentti ja mahdollinen pedagogisen tentin uusinta), kesän suunnitelmien viimeistelyssä sekä muutamassa valikoidussa harrastuksessa, lähinnä ARU:n toiminnassa ja ropen pyörittämisessä.

Maaliskuinen auringolasku.

Tuosta ropesta voisikin mainita. Viisi pelikertaa on nyt takana vetämääni peliä, ja ero vuosien takaisiin peleihin on huima. Pelaajien taso on huomattavasti korkeampi, ja koko peli tukee narratiivista lähestymistapaa aivan eri tavalla kuin ennen, mutta huomaan myös suurta kehitystä omassa pelinjohtamisessani. Kognitiivisten kykyjen kehitys on selvästi parantanut pelinhallintakykyä ja oleelliseen keskittymistä. Roolipeli on, ennen kaikkea, yhdessä luotu, jaettu ja koettu tarina, jonka funktio on hahmoissa – pelinjohtaja tarjoaa vain raamit tälle, ja pelin pitäisi tukea sitä ennen kaikkea. Omat pelimaailmani ovat aina olleet perusidealtaan sellaisia, että ne pyörisivät ilman pelaajiakin – ts. mahdollisimman “realistisia”. Samalla pelaajien täytyy kuitenkin tuntea teoillaan olevan merkitystä. Balanssi tämän pelimaailman realistisuuden (fiktiivistä realismia? Onko sellaista edes olemassa? Ehkä tulisi puhua immersiosta ennemmin) ja pelaajahahmojen merkityksen välillä on hienovarainen ja yksi merkittävimpiä pelin dynamiikkaan vaikuttavista tekijöistä. Siinä on edelleen kehitettävää, mutta hallitsen sen selvästi paremmin kuin männävuosina. Osaan nykyisin myös luoda tarinan kaarelle pitkäjänteisen rakenteen, joka selvästi ohjaa ja rytmittää peliä, kuitenkin jättäen liikkumatilaa niin pelaajien teoille kuin satunnaisfaktoreille riittämiin luodakseen illuusion vapaasta pelimaailmasta jota pelin koheesio vaatii toimiakseen.

Fiktion ja nk. eskapismin merkitystä voisi muutenkin analysoida. Usein kun vielä oli aktiivinen virtuaalipelaaja, sitä kuuli argumentteja pelimaailmoihin pakenemisen haitallisuudesta. Itsekään en enää pidä pelaamista juuri virtuaalisessa muodossaan erityisen rakentavana, se on melko passiivista ajanvietettä, mutta loppupeleissä itse “todellisuuden” pakenemisessa ei ole mitään ongelmallista. Hyvin, hyvin harva ihminen, jos kukaan, elää sataprosenttisesti tätä todellisuutta. Ilman että menemme edes eksistentialistisesti miettimään todellisuuden subjektiivisuutta, voimme todeta että ihminen on läpi historiansa harjoittanut fiktiota – aina korkeakulttuurin ylevimmistä muodoista halvimman mahdollisen pulp-fiktion kautta tosi-tv:hn. Itse tietysti arvotan fiktion eri muodot selkeään hierarkiaan, eikä puhtaan passiivinen viihde juurikaan pisteitä saa. Fiktion, oli se sitten vaikka elokuva, kirja, peli tai maalaus, yksi fundamentaalisista tarkoituksista itselleni on sen inspiroivuus. Se stimuloi omaa luovuutta, antaen sille kasvualustan jonka kautta tuottaa jotakin omaa, oli se kuinka näennäisen vähäpätöistä tahansa. Ihmisen yksi perustarpeista – ehkä jopa voimakkain, mm. Maslowin tarvehierarkian mukaan – on produktiivisuus, tuottaminen, nk. “itsensä toteuttaminen”. Yhtä kaikki, en pysty näkemään esimerkiksi pelaamista monissa muodoissaan tai elokuvien ja sarjojen katsomista mitenkään itseisarvoisen negatiivisena asiana. Osana muuten tasapainoista elämää ne ovat mielekäs tapa antaa ajatuksille siivet.

Lyhyesti ja ytimekkäästi tällä kertaa. Musiikkielämä voi kyllä erinomaisesti, nyt viimeistään kun sain hankittua uuden puhelimenkin ja siihen Spotifyn, edellisestä luuristani oli aux-liitäntä hajonnut ajat sitten. Jaetaan nyt sen kunniaksi muutama kevääseen sopiva biisi, kolmelta viime viikkoina eniten kuuntelemaltani artistilta. Kaikki komeita kappaleita omalla tavallaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti