maanantai 11. huhtikuuta 2016

Loppu häämöttää


Tahti sen kuin tiivistyy. Suurin osa päivistä on kulunut Viikissä, salilla ja himassa koulutöiden parissa. Pari viikkoa menty kovalla temmolla, loppu häämöttää ja opiskelut etenevät intensiivisesti. Viikin merkinnät alkavat olla kovasti voiton puolella, enää neljä omaa oppituntia ja kourallinen merkintöjä kerättävänä. Yliopistourani viimeisen sosiologian tentin sain eilen suoritettua onnellisesti, ja pedagogisten seminaarityönikin on aloitettu. Historian opiskelijoiden seminaarissakin kävin puhumassa kandistani. Treenit ovat pysyneet kohtuullisesti iskussa, eteenpäin mennään edelleen tasaisesti suorittaen ilman notkahduksia, vaikka ei tuohon ole yhtään ekstraa saanut panostettua viimeiseen kuukauteen. Neljän progressiivisen voimatreenin viikkoja kuitenkin.

Puhdas vapaa-aika kun on kortilla ollut, ei ihmeemmin raportoitavaa löydy. Nukuttuakin on tullut tavallista enemmän että jaksaa vielä tämän kuun tehokkaasti. Aivan puhdas kone en valitettavasti ole, ja jollain pitää aina hiukan nollata. Yleisin metodi tämän vuoden puolella on ollut youtube + maalaus, Empire-maalaukset jatkuvat taas. Pari laadukasta sarjista lukaisin läpi, Locke & Keyn toisen, kolmannen ja neljännen osan. On hitaasti kivunnut suosikkilistallani korkealle, narratiivin koheesio osasta toiseen säilyy täydellisesti ja juoni tiivistyy todella luonnollisen tuntuisesti. Hienoa tarinankerrontaa, saumatonta kuvitusta ja todella mielikuvituksellinen lähtökohtakin. Isot suosittelut. Jokusen leffan tässä kuukauden sisään olen saanut myös katsottua, mutta eipä nyt mitään aivan mullistavaa – Dredd ja uusin Mad Max olivat kyllä hyviä ja onnistuneita tavoitteissaan, mutta eivät aivan top-notch. Ihan paikallaan nollailuun kuitenkin. Vikingsin ja Daredevilin tuoreimpia kausia olen myös hitaasti seurannut, näistä sitten enempi kun saan valmiiksi. NHL:n runkosarja vetelee viimeisiään, ja kolme peliäkin on tullut katsottua peräti suorana, iltapäiväpelejä kun on sattunut tulemaan. Tarkassa seurannassa on kyllä lätkä taas, jokakeväiseen tapaansa. Mainittakoon vielä, että Keski-Maa-ropeni viimeinen sessio tältä erää pelattiin tänään, ja peli jää kesätauolle. Syksyllä jatkuu sitten taas. Kuusi pelikertaa ja hienoja tarinoita hienolta peliporukalta, on ollut suuri ilo palata suosikkipelimuotoni pariin. Ensimmäisen osan lopetuskin oli aikalailla täydellisen onnistunut.

Ehkäpä paras sosiologian tenttikirja mitä olen lukenut.

Sosiologian tenttikirjoista voisin nyt muutaman sanan mainita, kun tuo ohi on. Opintojakso oli siis “kaupunkisosiologia”, aineopintojen puolelta, täydentämään yhteiskuntaopin sivuainekokonaisuutta. Luettavana oli kaksi kirjaa, Savagen, Warden ja Wardin Urban Sociology sekä Sampsonin Great American City. Kerrankin täytyy olla tyytyväinen, sillä kumpikaan ei sisältänyt juurikaan modernimpaa sosiologiaa vaivaavaa marxismia, luokkateorioita tai feministisiä teorioita. Ensimmäinen on vajaa parisataasivuinen läpyskä, joka esittelee lähinnä tämän sosiologian alalajikkeen tutkimusperinteet ja satavuotisen historian eri näkökulmineen, kun taas Sampsonin teos on todellinen magnum opus alallaan. Se perustuu monikymmenvuotiseen pitkittäistutkimukseen Chicagosta, PHDCN nimeltään, ja olin todella vaikuttunut kerätyn datan määrästä. Sampson yhdistää aivan järkyttävän tietomäärän teoreettiseen viitekehykseen niin ihailtavalla tavalla, että jokainen oppiaine voisi ottaa tästä mallia. Kuten hän puhuukin, sosiologialle oleellista on “kontekstuaalinen kausaalisuus”, millä hän ajaa takaa sitä miten individuaalinen näkökulma siinä missä puhdas laboratorioempirismi ovat kummatkin yksinään aivan kestämättömän yksipuolisia tutkimuksen lähtökohtia. Todellinen tutkimus yhdistää molemmat, ja hänen oma eepoksensa siinä mielestäni hyvin onnistuukin. Kaupunkien sosiaalisesta rakenteesta avautui paljon uusia puolia tätä lukiessani, ja ja ennen kaikkea näiden syvärakenteiden pysyvyys yllätti. Yksilön omat päätökset eivät ainakaan tämän tutkimuksen valossa juurikaan lopulta ohjaa mitään hänen päätöksiään – Sampsonia lainatakseni, “selection bias is a neighbourhood effect in itself”. Kaupungit ovat kiehtova aihe, ja olen nyt tenttinyt sekä kaupunkitalouden että kaupunkisosiologian vapaavalintaisena, kaupunkihistorialle ei taida löytyä tilaa. Kaupunki kulttuurin ja sosiaalisten rakenteiden uusintamisympäristönä on loputtoman mielenkiintoinen aihe. Ehkäpä jossakin kohti luen alkuperäisen Simmelin The Metropolis and Mental Lifen, ellen peräti Wirthin Urbanism as a Way of Lifen.

Eli ei todellakaan ihmeitä tällä kertaa. Kolme viikkoa lisää samaa jäljellä, hyvin jaksaa painaa. Kevätkin on koittanut. Tämänkertaisina linkkeinä yksi suosikkikanavistani, vegaanikehonrakentaja Cory McCarthy, ja takuuvarmana viihteenä vuoden 1990 Maailman Vahvin Mies- kilpailu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti