torstai 12. toukokuuta 2016

Kevätlukukausi: done


Kevään opinnot olivat tänä vuonna varsin suora jatkumo syksystä pedagogisten opintojen rakenteen vuoksi, opinnot on tarkoitettu suoritettavaksi yhden vuoden bulkkina jossa ei joustovaraa juuri ole. Niinpä juna jatkoi kulkemistaan OKL:n parhaaksi katsomalla tavalla. Keväältä irtosi 36 pistettä, joten koko lukuvuosi tuotti 67 opintopistettä – vaatimattomin lukemani kolmen vuoden ajalta, mutta pedagogiset opinnot todella olivat sen verran kuluttavat etten tuosta juurikaan olisi pystynyt nostamaankaan. Opettajan pedagogiset opinnot on nyt kuitenkin kokonaisuudessaan myös aineopintojen osalta suoritettu, ja maisteroiduttuani olen pätevä peruskoulun ja lukion opettaja. Näin pölyn laskeuduttua voisi todeta vuoden olleen opintojen sisällön suhteen ihan siedettävä, mutta raastavaahan se usein oli. Vaikein lukuvuosi selvästi motivaation suhteen ainakin.

Kevään kurssit olivat syksyä selkeämpiä kokonaisuuksia, mikä oli mukavaa – nuo yhden-kahden pisteen pikkukurssit ovat epäkäytännöllisiä. Lukukausi alkoi heti tammikuussa neljän pisteen arvoisella soveltavalla harjoittelulla, pariviikkoisella jaksolla jonka saa suorittaa vapaavalintaisessa opetusalan laitoksessa. Sotamuseo oli oma lokaationi, ja kokemus oli kyllä positiivinen. Kiinnostava paikka ja ihan leppoisaa hommaa, vaihtelua ja kokemusta taas uudenlaiselta alalta. Soveltava harja lopetetaan nyt resurssipulan vuoksi, mikä on todella sääli – monelle tämä tuntui olleen vaihtoehtojensa laajuuden vuoksi juurikin se lukuvuoden kohokohta.

Ainedidaktiikka jatkui oikeastaan täysin samalla kaavalla kuin syksylläkin, tällä kertaa seitsemän pisteen edestä, luentojen ja ryhmäluentojen muodossa – mitään eroa näillä ei kuitenkaan ollut. Löfströmin luentoja kaikki, muutama kymmentä taisi olla, ja vierailut erinäköisiin opetusalan kohteisiin päälle, mm. Otavan oppikirjasuunnittelijoiden luona kävimme. Hyvää teoriaa opettamistesta, pääpaino kevään didaktiikassa oli opetuksen arvioinnissa ja kehittämisessä, mutta toisinaan en vain mitenkään näe yhteyttä tämän pedagogiikan teorian ja koululaitoksen konkretian välillä. Ongelma vaivaa koko pedagogisia opintoja, hiukan kärjistäen näkisin parhaaksi tavaksi oppia opettajaksi mennä vain harjoitteluun koko lukuvuodeksi. Tietysti monet opettajan paperit hankkivat eivät suuntaa opettajiksi vaan muihin alan tehtäviin, jolloin laajempi teoreettinen viitekehys voi osoittautua huomattavan hyödylliseksi.

Kasvatuksen yhteiskunnalliset, historialliset ja filosofiset perusteet oli neljän pisteen kurssi, joka sisälsi tusinan luentoa, pari luettavaa kirjaa sekä muutaman pienryhmäluennon. Luennot olivat yllättävän hyviä, varsinkin Jari Salmisen luennot olivat mielenkiintoisia, ja pienryhmät toimivia – miniesseet artikkeleiden pohjalta ja niistä puhuminen muiden kanssa oli mielekästä. Varaukseton peukku aina pienryhmille, niitähän olen toivonut enemmän yliopisto-opetukseen aivan alusta asti. Kirjat olivat kuitenkin ihan supertylsiä, ja tämän tentin osalta menin sieltä missä aita on matalin, mikä näkyikin sitten arvostelussa. Aika nihkeä tentti kaikkiaan, joka jätti myös kurssista melko nihkeän fiiliksen.

Opettaja työnsä tutkijana- seminaari jatkui syksystä, ja tällä kertaa vuorossa oli luonnollisesti itse seminaarityön tekeminen ja niiden läpikäyntiä, mukaanlukien opponointi. Jätin tämän tekemisen aivan viimeiseen mahdolliseen hetkeen priorisoidessani kaikki muut opinnot, ja kirjoittelin tuon n. 18 sivuisen tekeleeni reilussa viikossa. Työni oli siis vertaileva tutkimus suomalaisten ja ranskalaisten yläasteen historian oppikirjojen substanssieroista. Varsin kvantitatiivinen tuotos, josta en erityisen ylpeä ollut mutta joka sai kuitenkin ihan kiitettävät palautteet ja nelosen arvosanaksikin. Tulipahan tehtyä, ja pääsi toisen kerran yliopistouralla hyödyntämään ranskankielen osaamista.

Syventävä harjoittelu tarkoitti syksyn tapaan toisen periodin viettämistä kokonaan Viikin normaalikoulussa. Opetin jälleen sekä yläastetta että lukiota, ja paljoa lisättävää syksyn harjoituksen tunnelmiin ei ole. Duuni sujui hyvin joskin ajoittain varsin työllistävästi, opettajana toimiminen tulee itseltäni varsin luontaisesti, ongelmia ei juurikaan ollut minkään ryhmän kanssa iästä riippumatta, ja pidän tuosta hommasta vaikka en näekään omaa ammatillista tulevaisuuttani ainoastaan opettajana. Kokeiden teetättäminen ja korjaaminen oli myös erinomaista harjoitusta, ensiarvoisen tärkeää oppia tuotakin jo harjoittelussa. Ei ole ihan helpointa puuhaa, mutta varsin palkitsevaa. Reflektiossa, yhden pisteen esseemuotoisessa harjoittelun analyysissä kirjoitin näin: “Syventävä harjoittelu toi ennen kaikkea varmuutta omaan tekemiseen ja rutiinia niin oppituntien suunnitteluun kuin pitämiseenkin. Vahvuuteni, vuorovaikutus oppilaiden kanssa ja hyvän työskentelyilmapiirin ylläpitäminen, säilyivät hyvin ja niistä sainkin edelleen hyvää palautetta.” Haasteita ja parannettavaa tietysti löytyy, mutta harjoittelujen pohjalta en epäile kykyäni saati motivaatiotani toimia opettajana tulevaisuudessa vakituisestikin.

Koska halusin hoitaa edes jotakin jäljelläolevista muista opinnoista pois, kävin tenttimässä Kaupunkisosiologian. Perinteinen kirjatentti, jossa oli jopa miellyttävää lukemista – Sampsonin Great American City oli yksi parhaista tenttikirjoista mitä olen kolmessa vuodessa lukenut. Mielenkiintoista luettavaa, empiiristä sosiaalipsykologiaa konkreettisilla tutkimustuloksilla. Luettavaahan tuohonkin viiteen pisteeseen riitti, mutta meni varsin kivuttomasti ja rutiinilla jo – pedagogisen tuskan keskellä oli jopa virkistävää suorittaa yksi perinteinen good old kirjatentti. Hyvä tentti ja tätä myötä niin sosiologian kuin valtiotieteellisen opinnot ylipäätänsäkin on suoritettu.

Lukuvuoden viimeisteli opintomatka, josta pitäisi muutama piste tippua. Käytännössä tuo vaati muutamalla luennolle istumisen sekä oman suullisen presentaation pitämisen, joka omalla kohdallani käsitteli Hampurin varhaiskeskiaikaa.

Kokonaispistesaldoni näyttää lukemia 227 OP, mikä tarkoittaa noin 75 pistettä ensi lukuvuodelle. Vuoden päästä tätä kirjoittaessani olen kaiken sujuessa suunnitelmien mukaisesti valmistunut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti