sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Lomalla viimeinkin - Hampurin opintomatka


Viime viikon lomillesiirtyminen sujui alkuviikon kolmen viimeisen tiukan opiskelupäivän jälkeen kuin tanssi, ja kuin huomaamatta aurinko paistoi ja kalenteri sekä listat näyttivät velvollisuusvapaata. Ehdin maalata, katsella sarjaa, lukea ja nähdä kavereita. Tuli mm. käveltyä Espoon metsissä kaunis reilun kymmenen kilometrin iltalenkki. Vapunvietto sujui rauhallisesti mutta erinomaisesti, upeat säät tarkoittivat takuuvarmaa viihtymistä ulkosalla – Suomenlinna ja Kaivopuisto perinteisinä paikkoina. Melko luja disorientoituminen iski loman alkuun, kuten aina, ja tällä kertaa se kesti melkein pari viikkoa, varmaankin myös todella tiiviin tahdin kevättalven johdosta. Tämän viikon loppua kohti reissun kuluessa alkoi kuitenkin päästä taas hyvin lomafiiliksiin. Paljon on tavoitteita tälle kesälle, ei siinä, mutta tuo ulkopuolisten velvoitteiden katoamisen tuoma “mitä minun nyt muka pitäisi tehdä”- tunne iskee aina alkuun, ja sen ylitse pääseminen on oleellinen osa prosessia jota kesäksi kutsutaan.

Tämä viikko tosiaan kului opintomatkalla Saksassa. Edellisvuonna en ollut vastaavalla, mutta toissavuonna olin Kronoksen mukana Prahassa, ja oikein mielellään lähdin taas laumaeläimeksi reissuun. Kuten jo tuolloin totesin, ryhmän mukana kulkeminen rajoittaa joiltain osin, mutta on siinä ehdottomasti puolensa – varsinkin matkaseuran ollessa mainiota, ei tuossa valittamista ole. Kuten varmaankin tämänkaltaisilla matkoilla yleensäkin, mukana oli joitakin hyviä kavereita ja monia joihin parempi tutustuminen oli ehdottomasti yksi matkan iloista. Huoneseurueemme oli hiukan levotonta ja hostellin seinät muutenkin pahvia, joten yksiäkään hyviä unia ei kyllä tullut nukuttua, mikä sitten näkyikin väsymyksenä joissakin kohdissa. Varsinkin tiistai ja keskiviikko olivat varsin energiattomia.

Tällä kertaa ohjelma oli suhteellisen kevyt, joskin sisällöllisesti taaskin hyvä, eikä järjestelyistä löytynyt moittimista nytkään. Hostelli – AO Hostel Reeperbahnilla – oli kyllä omien kokemusteni top2 surkeimpia, likaisuuden ja sijainnin meluisuuden vuoksi, mutta sen verta suurpiirteinen olen etten kyllä hirveän pahoillani ollut. Olisi ehkä kiva että kerran viikossa siivooja kävisi huoneessa tai että wifi olisi muuallakin kuin aulassa, mutta mitäpä pienistä. Aamupala oli jepa ja sisäpiha mukava.

Kaupunkina Hampuri ei tosiaankaan ole sieltä suosikkieni listalta. Likainen, harmaa, meluisa ja ahdas ovat kaikki adjektiiveja, joita tulee mieleen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö kaupungissa olisi nähtävää. Hampuri on historiallisesti merkittävä kaupunki, jo hansaliiton vuoksi, ja on ollut kunniansa päivinä todella vauras ja kukoistava. Kaupungintalo on hyvä esimerkki tästä, aivan huikean hulppea ja massiivinen rakennus, todellinen keskieurooppalaisen jykevyyden ilmentymä. Punatiilisten varastorakennusten ja kanaalien Speicherstadt on kaupunginosana ihastuttava joskaan ei järin suuri, ja sata metriä korkea Mikaelinkirkko on kieltämättä vaikuttava. Pääsin suosikkitekemiseni pariin, eli kiipeämään kaupungin korkeimpaan paikkaan ottamaan laajat panoraamakuvat lintuperspektiivistä. Mainittakoon myös maailman suurin Bismarckin patsas, satama-alue Landesbruck sekä Elben ali kulkeva, yli satavuotias Alter Elbe-tunneli, joka oli siisti kokemus kävellä läpi. Missä muussa maassa on insinöörien patsaita seinillä? Kaupungin museoita tuli myös muutama koettua, Altonan kaupunginosan perus-ok-tason museo, Hampurin kaupunginosan miljoonine pienoismalleineen sekä ylivoimainen suosikkini Museum fur Kunst und Gewerde, jossa pääsin ihastelemaan muun muassa aitoja antiikin Kreikan löytöjä. Useampi kaupunginosa tuli käveltyä läpi, kuten myös tuo laaja puistoalue Park Planten un Blomen, jossa tuli istuskeltuakin yhtenä iltana.

Kaupungintalo on massiivinen.

Speicherstadt, punatiilivarastojen idylliä.

Hampurin vuosittainen satamafestivaali oli torstaista lauantaihin, ja se jos joku todella näkyi katukuvassa. Varsinkin satama-alue oli aivan tukossa. Sinänsä lohdullista huomata, että on toinenkin muuminmuotoinen kansa jolle maistuu olut ja makkara, mutta sitä varmaan vähäisemmällä oluttelttojen määrällä pärjäisi myös. En paljoa ohjelmaan tutustunut festivaalien osalta, mitä nyt useita nättejä laivoja tuli ihmeteltyä, siipiratasaluskin tuli bongattua. Yksi merellinen elementti tuolta kuitenkin nousi esiin: kävimme kaverin kanssa tutustumassa neuvostoliittolaiseen vuoden 1976 U-Boatiin, eli ydinsukellusveneeseen. En aiemmin ollut käynyt kuin Suomenlinnan Vesikossa, joka on aivan puuhastelua tuohon verrattuna. Oli todella upea kokemus päästä näkemään paitsi livenä myös kulkemaan tuon klaustrofobisen metalliarkun läpi. 

U-434 sukellusvene satamassa.  

   
Maailman suurin Otto von Bismarckin patsas.
 Matkan selkeä kohokohta oli kuitenkin ekskursio Bremeniin, jossa kävimme viisihenkisen seurueen kesken katsomassa Bundesliigaa livenä. En ole futiksen ystävä enkä seuraa lajia, mutta huipputason urheilu kokemuksena itsessään kiinnostaa. 40 000 katsojaa ja loppuunmyyty ottelu, jonka kotijoukkue vielä voitti hyytävin 6-2- lukemin oli jotakin todella suurta. Kyllä siinä oli jotakin pientä ihmistä suurempaa kun noin monta saksalaista laulaa yhteislauluja. Meininki muutenkin oli ihan eri kategoriaa kuin mikään Suomessa, jo pelkästään mellakkapoliisien määrästä lähtien. Kaiken lisäksi Bremen oli kaupunkina noin kolme kertaa Hampuria miellyttävämpi, kaunis ja luonnonläheinen pienkaupunki. Pidin suuresti, isot plussat tästä.

Suuret Verder Bremen-fanit.

Toinen vaikuttava kokemus oli visiitti Neuengammenin keskitysleirille niin ikään pienemmällä porukalla. Bergdorfin kylän liepeillä noin 45min matkan päässä Hampurin keskustasta sijainnut keskitysleiri oli ensimmäinen missä olen käynyt, ja teki kyllä vaikutuksen. Paikalla ei juurikaan ollut muita kävijöitä, mikä sopi tunnelmaan erinomaisesti. Vaikka “pienempi” leiri kyseessä olikin, oli sen koko melko massiivinen ihan pinta-alaltaan jo. Tiiliparakit, suuruuden ja tyhjyyden tuntu, rautatiekiskot sekä kaiken vieressä tuo Bergdorfin naurettavan idyllinen kylä, jossa joka pihasta löytyi puutarhatonttu ja bussikuskikin jäi juttelemaan pihaansa haravoivan eläkeläisen kanssa.





Ystäväni sanoin, matka saisi kyllä jatkua mutta paikka vaihtua. Hampuri tuli kuudessa päivässä koettua varsin riittävissä määrin, eikä tuolta kuin korkeintaan yksi museo lisää olisi omalta listalta löytynyt tekemistä. Aamulenkinkin kävin perjantaiaamuna heittämässä hostellilta televisiotornille ja takaisin. Jos nyt jotakin vielä pitää sanoa niin saksalaiset eivät kyllä englantia turhaan käytä (edes museoiden opasteissa), mutta järjestelyt ja aikataulut kyllä toimivat.

Hieno reissu hyvällä porukalla, nyt viitisen päivää puhdasta lomailua sekä asioiden järjestelyä, perjantaina lähtö Irlantiin. Matkaseura oli, kuten todettua, erittäin kelvollista, mutta edessä oleva lähemmäs kolmen viikon matkailu ylhäisessä yksinäisyydessäni odotuttaa kyllä. Tuolla reissulla ei omaa aikaa siunaantunut kuin muutamana iltana pari hassua tuntia. Tekee erittäin hyvää olla vain ja ainoastaan itsensä kanssa, mitä täydellisintä reflekointiaikaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti