sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Lomakuulumiset


Muutama viikko kesää ja lomaa Suomessa takana, joten pienen päivityksen paikka. Kahden viikon päästä olenkin taas reissussa, kun Lappi kutsuu juhannusviikolla ja siitä viikon päästä kesän huipennus, Vietnam. Montaa täyttä “kotilomaviikkoa” ei tähän väliin siis tule (3), reissuista palattua onkin sitten viisi täyttä kotoisaa viikkoa ennen viimeisen lukuvuoteni alkua, joskin luultavasti töiden kera.

Vaikka budjetin osalta mennäänkin aika tarkan markan linjalla, oli oikea ratkaisu olla ottamatta töitä tähän väliin. Tekemistä on riittänyt todella paljon, ja riittäisi enemmän kuin kalenteriin mahtuukaan – ei siis rajoitu arkeen ja “normi”elämään. Hyvä merkkihän tuo on, sillä varsinkin sosiaalista elämää on oikeastaan joka päivälle ja yleensä tarjontaa enemmän kuin aikaa sille – elävä todiste sosiaalisten piirieni laajuudesta, joka on aina hyvä asia. Hyvin pitkälti on siis tullut ihmisiä nähtyä, varsinkin tuon kolmeviikkoisen reissun myötä kun tuli taukoa kaikista ja kaikesta. Nyt on ollut kaikkea mahdollista illanistujaisista Eiran rantaan ja Trivial Pursuit-iltaan. Mökilläkin olen muutaman kerran kerennyt käymään.


Oleellisimpana kuitenkin olen pitäny kiinni monista normaaleista rutiineistani, mikä on monella tapaa kaiken hyvinvointini perusta. Kuten täälläkin olen monesti todennut, arkielämän mielekkyys on koko onnellisuuden ja hyvinvoivan elämäntavan perusta, ja itselleni se on juurikin hyvin mielekästä ollut viimeisen vajaan vuoden. Miksi siis lomalla pitäisi rikkoa nämä kulmakivet? Unirytmini on pysynyt melko tarkasti tuossa geneerisessä 00-08-linjassa, olen treenannut hyvin (aloitin uuden voimaohjelmankin, siitä lisää syksymmällä), seuraan edelleen päivittäin niin NHL:ää kuin youtubesta isoa liutaa bodareita/elämäntapafilosofeja, ARU:n toimintaa on ollut. Olen maalannut, lukenut Le Guinia ja katsellut paria sarjaa sekä muutaman dokumentin. Gradukirjallisuudenkin pariin olen palannut, vaikkakin maltillisesti. Kaikin puolin tasapainoista ja hyvää elämää. Kesä ja loma tuovat tietysti tuohon sen pienen ekstrakiireettömyyden ja aikataulujen jouston, jotka luovat rentoa lomafiilistä. Aikatauluttomuus on mahdoton käsite itselleni, mutta joustavuus ei ole aina optioissani vahvasti edustettuna. Ehkäpä tuossa tätä nykyä se isoin ero loman ja arjen välillä.

Yksi viime aikoina vahvassa nosteessa ollut arkinen, mutta samalla muutoksen keskellä elänyt teema on ruoka. Ruokailu on luonnollisesti hyvinvoinnin avainelementtejä unen, treenin ja sosiaalisen elämän ohella. Olen pyrkinyt koko kolmivuotisen yksinasumiseni ajan syömään jotakuinkin tervellisesti ja järkevästi, mutta vaihtelevalla menestyksellä. Viime elokuussa aloitettuani systemaattisen voimaharjoittelun aloin keskittymään tarkemmin myös ruokailuun, mutta todellinen muutos syntyi vasta tämän vuoden puolella. Jätin lihansyönnin 99.9% taakseni, ja olen hiljalleen siirtynyt täysvegaanilinjaa kohti. En tiedä onko realistista odottaa 100% tässäkään, kuten missään muussakaan elämän osa-alueessa, mutta tavoitteena on jotakin hyvin lähelle sitä ainakin. Nämä suomessaoloviikot ovat olleet onnistuneita, ja kesän ainoita varsinaisia tavoitteitani oli / on ruoanlaittoon panostaminen. Tässä olen onnistunut jo nyt, sillä paitsi että olen tehnyt enemmän, monipuolisempaa ja terveellisempää ruokaa kuin keskimäärin ikinä, on ajatusmallini vihdoin ja viimein alkanut muuttumaan perinpohjaisesti. Yleensä olen suhtautunut ruokaan välttämättömyytenä, mutta vegaaniuden sivuvaikutuksena on tullut genuiininen kiinnostus ja innostus ruoanlaittoa ja ruokaa kohti ylipäänsä. Osavaikutuksensa varmasti on ollut sillä, että alkuun varsinkin joutuu keskittymään enemmän siihen mitä ostaa / syö, ja laittamaan niin sanotusti enemmän effortia asiaan. Mielenkiinto ruokaa kohtaan on virinnyt aivan uudella tavalla, ja ensimmäistä kertaa sitten ala-asteen rehellisesti nautin ruonlaitosta. Matka on vielä pitkä siihen että tekisin ruokaa jota kehtaisin mielellään tarjota muille, mutta omilla standardeillani ollaan jo rajoja rikottu. En varmasti olisi aikoinaan uskonut näin sanovani, mutta vihanneksista yksinään saa vaikka ja mitä aikaan, enkä ole kertaakaan kaivannut aiempaan ruokavaliooni. Vegaanius on henkilökohtaisen terveyden, lihan- ja meijerituotteiden tuotannon ympäristövaikutusten sekä eettistenkin syiden osalta ainoa kriittistä tarkastelua kestävä ratkaisu, ja painavien argumenttien alla vannoutunutkin lihaani on kääntänyt takkinsa. Tietynlainen kehon puhtaus on toisaalta ideologiana ollut aina itseäni kiehtova, joten on ollut hienoa ottaa askelia tälläkin polulla ja voittaa itsensä jälleen yhdessä haasteessa. 

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti