maanantai 4. heinäkuuta 2016

Lomaviikkojen tiivistys ja Tuska


Lähden kesän viimeiselle matkalleni eli Vietnamiin ylihuomenna, joten pieni koonti loma-arjen tapahtumista viimeiseltä kolmelta viikolta pois alta. Ennen vaellusta jatkoin vielä tasapainoista treeniä normaaliin tapaan, mutta vaelluksen jälkeen pidin suosiolla palautusviikon, kun jalat eivät olleet missään nimessä treeni-iskussa vielä. Tässä tulee nyt turhan pitkä tauko kunnollisesta treenistä sitten, mutta jostakin on reissujen eteen luovuttava. Elokuussa sitäkin lujempaa sitten.

Kolmet ammunnat, kaverin valmistujaiset, lautapelipäivä, muutama ilta Eiran rannassa, Kiasmassa käynti. Dokkareita, tulevaisuuden suunnitelmia, yksi mainio gradukirja, siivousta, ropen suunnittelua, NHL:n kesähulinoiden seurantaa, maalaustakin. Paljon ihmisiä. Vapaa-ajan projekteista yksi merkittävä tuli viimeisteltyä juuri, kun sain luetuksi Ursula Le Guinin Maameren Tarinat toistamiseen loppuun, kaikki osat 1-6. Irlannin matkalla kului neljä ensimmäistä osaa, ja tässä hiljalleen kesäkuun myötä sain muutkin. On se vaan kova. Le Guin on ainoa jolla on mitään mahdollisuuksia haastaa Tolkien papereissani. Jokainen teoksista hipoo täydellisyyttä, ja jokainen on temaattisesti erilainen. Le Guin yhdistää klassisen fantasian elementit ja suuret linjat sekä eeppisyyden saumattomalla tavalla arjen pieniin asioihin, yksilön kasvuun ja elämäntarinaan. Hänen henkilöhahmonsa ovat inhimillisiä, uskottavia ja rohkaisevia. Ennen kaikkea hän hallitsee tarinankerronan jalon taidon paremmin kuin lähestulkoon kukaan muu. In the end, we are all nothing but stories. Niin, ja Le Guinin lohikäärmeet ovat fantasiauniversumeiden parhaat. Kuudes ja viimeinen osa, vaikka vuosikymmeniä myöhemmin kirjoitettu onkin, lopettaa kertomuksen niin kauniilla tavalla ettei parempaa voisi toivoa.

Ammuntoja on riittänyt.
Kiasmasta löytyi jopa jotakin miellyttävää.

Visuaalisesta viihteestä mainittakoon, että katselin sekä vanhan klassikon Independence Dayn ensi kertaa että sen jatko-osan elokuvateatterissa. Täytyy kehua tuota Tennispalatsin uutta Scape-salia, on kyllä elokuvakokemus ottanut askeleen eteenpäin. 3D on muutenkin kehittynyt hurjasti, ja nyt tuo Independence Day: Resurgence oli niin miellyttävää katsottavaa, että oli täysin (kalliin) hintansa arvoinen. Joskus hyvältä näyttäminen vain riittää. Katselin myös House of Cardsin neljännen tuotantokauden hiljalleen pois, ja sarja otti selvästi askeleen ylöspäin heikomman kolmannen kauden jälkeen. Ilo nähdä että laatu pystytään säilyttämään, sarjassa on niin mielenkiintoisia ja taitavasti luotuja / näyteltyjä hahmoja ultrakarismaattisen päähahmokaksikkonsa (Kevin Spacey / Robin Wright) ulkopuolellakin että tätä katsellaan niin kauan kuin Netflix sarjaa haluaa tuottaa.

Ei kesää ilman festareita ilmeisesti, sillä Tuskassa tuli oltua jälleen kerran, yhdeksättä kertaa. Olin lauantain ja sunnuntain, sillä kattaus oli paras moneen, moneen vuoteen. Varsin meritoitunutkin festari- ja keikkakävijä innostui tuosta artistilistasta, ja täytyykin sanoa Tuskan olleen ihan yleistunnelmaltaan paras vuosikausiin, varmaan viiteen vuoteen. Keikkojen lisäksi meininki alueella oli nimittäin energisempää ja eläväisempää kuin aikoihin, mistä kertoo myös lauantain loppuunmyynti - olisikohan ollut ensi kerran Suvilahdessa sold out-päivä. Lähdin katsomaan ennen kaikkea Primordialia ja Gojiraa, jotka olivat kumpikin tietysti aivan loistavia – Primo kärsi ehkä hivenen lauantain avauspaikastaan, mutta suoritti rautaisella ammattitaidolla. Gojira keräsi puolestaan huikean yleisön, hienoa nähdä artistin kasvaneen sen kahdeksan vuoden aikana mitä itse olen heitä kuunnellut tuohon mittaluokkaan. Turmion Kätilöt oli totutun hyvä, Hatebreed todella teräksinen, Havok ja Ghostkin toimivat vaikken materiaalia tunnekaan, Nervosa ja Anthrax tuli lähinnä vilkuiltua paremman tekemisen puutteessa. Sunnuntain pääesiintyjänä toimi Children of Bodom, ja tuo oli varsin nostalginen keikka – olen heidät nähnyt aiemmin 2007 ja 2009, joten aikaa on kulunut. Kymmenisen vuotta sitten kyseessä oli kuitenkin suursuosikkini, ja oli ilahduttavaa että settilista sisälsi lähinnä vanhoja klassikoita. Lavashown kyllä osaavat suuren maailman tyylillä. Ensi vuonna olisi Tuskan 20-v juhlavuosi, joten kunhan kattaus on kunnossa niin paikalle täytyy taas mennä.

Korkea aika iskeä corpse paintit naamaan.

Lauantain päättänyt Ghost veti suuren yleisön.

Children of Bodom feat. Netta Skog.
Gojiran Joe Duplantier otti yleisön haltuun.

Vielä yksi seikkailu kutsuu kolmeksi viikoksi, ja tuosta otetaan kaikki irti ennen paluuta todelliseen arkeen. Elokuussa on tavoitteena vielä joitakin lomaisia aktiviteetteja saada nautittua, mutta pitkästä aikaa ainakin runsaasti ansiotöitä on luvassa. Takaisin arkeen päin siis ennen syyskuuta ja viimeisen lukuvuoden alkua. Vielä on kuitenkin kesää jäljellä, let's enjoy that. 

Viime aikoina on soinut paljon Olavi Uusivirta ja Gojiran uunituore, nyt keikan myötä myös Bodomin viime vuotinen, ryhtiliikkeen kahdeksan vuoden alamäen jälkeen tehnyt levy.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti